Yksin (1890) nostatti maahamme kirjasodan. Keskustelu eteni vuoden 1891 valtiopäiville, kun käsiteltiin aloitetta valtion kirjallisuuspalkinnon myöntämisestä. Aloite hylättiin sillä kertaa, koska kirjallisuuden katsottiin Yksin-teoksen myötä laiminlyöneen kansallisen tehtävänsä. Kärjekkäimmät edustajat väittivät kirjailija Ahon ”noutavan likaa Pariisin lokaviemäreistä ja syöttävän kansallensa”. Vaikka osa aikalaisista koki teoksen sisällöt karkeiksi ja raskasmielisiksi, kertomuksen tyylilliset ansiot tunnustettiin. Teos sisältää omakohtaisen, impressionistisen kuvauksen vanhanpojan toivottomasta rakkaudesta. Loppukohtauksen merkitsevät ajatusviivat, jotka näkyvät ensipainoksessa, on Aho myöhemmin poistattanut. Poistettu on myös kohtauksen lause ”Vähintäkään vastenmielisyyttä tuntematta sallin hänen hyväillä ja suudella”.