Käsikirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että Juhani Aho olisi valmistellut 1880-luvun mittaan ylioppilaselämään liittyvää laajaa kehitysromaania ja kulttuurihistoriallista ajankuvaa. Tuloksena oli suunniteltua tiiviimpi teos, pienoisromaani Helsinkiin (1889), Ahon naturalistisin työ. Eleettömässä ja tarkassa yksittäisen episodin kuvauksessaan se noudattaa naturalistien ohjelmaa: kappale elämää kiteyttää koko elämän. Nuori ylioppilas Antti Ljungberg matkustaa kotoaan Kuopiosta Helsinkiin opintoja aloittamaan ja huumaantuu uudenlaisesta vapaudestaan ja aikamiehen roolista. Teoksen vastaanotto pysyi pitkään varauksellisena; myöhemmissä arvioissa teosta on pidetty yhtenä Ahon tuotannon kestävimmistä osista.