Liikunnanopetuksessa kaikki toiminta on ruumiillista: työskentelyvälineenä toimii oma keho ja arvioinnin kohteena kehon suoritukset. Lisäksi kosketuksella, läsnäololla ja vuorovaikutuksella on merkittävä rooli juuri liikunnanopetuksessa. Liikunnanopetukseen sisältyy myös paljon heteronormatiivisia ja sukupuolistereotypioita vahvistavia käytänteitä ja puhetapoja. Tämä liikunnanopetuksen erityisluonne onkin erityisen mielenkiintoinen juuri seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmista. Tästä syystä on tärkeää selvittää, minkälaista osaamista ja tietämystä liikuntaa opettavilta opettajilta näiden teemojen sisältä löytyy. Tutkimustehtävänäni oli selvittää, miten liikuntaa opettavat opettajat arvioivat omat intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssinsa. Toisin sanoen selvitin, miten liikuntaa opettavat opettajat mielestään osaavat huomioida sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden opetuksessaan ja minkälainen tietämyksen taso opettajilla aiheesta on.

Hankin tutkielman aineiston webropol-kyselylomakkeen avulla, johon vastasi 123 varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa työskentelevää liikuntaa opettavaa opettajaa. Keskityin kyselylomakkeen monivalintakysymyksiin, joissa opettajat arvioivat osaamistaan jokaisessa kysymyksessä viisiportaisen Likert-asteikon avulla. Kysymykset kohdentuivat liikuntaa opettavien opettajien pedagogisiin taitoihin, sosiaalisiin taitoihin ja tietoperustaan. Näistä muodostuivat tutkielman kolme pääkompetenssia.

Toteutin tutkielman määrällisenä tutkimuksena ja analysoin kyselyn tuloksia kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Kompetenssien keskiarvoja vertailin ammatin ja sukupuolen näkökulmasta. Tulosten mukaan liikuntaa opettavat opettajat kokevat omat intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssit hyväksi: kompetenssien yhteiskeskiarvot vaihtelivat 3,89-4,56 välillä. Opettajien arvioimista kompetensseista oli havaittavissa eroja sukupuolten ja ammattien välillä, mutta koska otoskoko jäi melko pieneksi, löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja hyvin vähän.