Tavoitteet. Sanasujuvuustehtävä on yleisesti käytetty arviointimenetelmä, jonka avulla saadaan tietoa kielellisistä taidoista sekä toiminnanohjauksesta. Sanasujuvuustehtävässä tutkittavaa pyydetään tuottamaan rajatussa ajassa sanoja, jotka täyttävät tietyt määreet. Sanoja määrittävä tekijä voi olla esimerkiksi semanttinen kategoria tai sanan alkuäänne. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin lasten suoriutumista eläinsanasujuvuustehtävässä. Tutkielman tarkoituksena oli tuottaa lisää tietoa 6–8-vuotiaiden monikielisten lasten suoriutumisesta sanasujuvuustehtävässä verrattuna samanikäisiin yksikielisiin lapsiin. Yksikielisten lasten normit arviointimenetelmissä eivät ole suoraan sovellettavissa monikielisille lapsille, ja monikielisten lasten suoriutumisesta tarvitaan tietoa mahdollisimman tarkan arvioinnin mahdollistamiseksi.

Menetelmät. Tutkittavia oli yhteensä 54, joista monikielisiä lapsia oli 26 ja yksikielisiä lapsia 28. Aineisto oli kerätty osana PAULA-hanketta eteläsuomalaisessa kaupungissa. Tutkittavia pyydettiin minuutin aikana luettelemaan niin monta eläintä kuin mahdollista. Tutkittavien vastaukset pisteytettiin ja saatua aineistoa analysoitiin tilastollisesti. Tarkastelun kohteena olivat hyväksyttyjen sanojen määrä, tehtyjen virheiden määrä sekä niiden jakautuminen ajallisesti minuutin neljäsosiin.

Tulokset ja johtopäätökset. Yksikieliset tutkittavat tuottivat enemmän hyväksyttyjä sanoja kuin monikieliset tutkittavat, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Virheiden määrässä ei sen sijaan ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kumpikin ryhmä tuotti eniten hyväksyttyjä sanoja ensimmäisessä intervallissa, jonka jälkeen hyväksyttyjen sanojen määrä oli jokaisessa intervallissa edellistä pienempi. Virheiden jakautumisessa ajallisesti ei ollut ryhmien välillä eroa. Monikielisten tutkittavien pienempi hyväksyttyjen sanojen määrä voi johtua esimerkiksi pienemmästä suomen kielen sanavarastosta. Samankaltainen virheiden määrä kummallakin ryhmällä puolestaan kertoo, että virheiden määrään vaikuttavat prosessit kuten toiminnanohjaus, itsetarkkailu ja inhibitio toimivat kummallakin ryhmällä tarpeeksi hyvin suuren virhemäärän välttämiseksi. Sanojen jakautuminen intervalleihin samalla tavalla yksi- ja monikielisten tutkittavien ryhmissä kertoo, että sananhaussa ja sanavaraston järjestymisessä ei ole ryhmien välillä merkittävää eroa. Nämä tulokset antavat tärkeää tietoa monikielisyyden vaikutuksista eläinsanasujuvuustehtävässä suoriutumiseen.