Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja toisiksi yleisin syöpään liittyvä kuolinsyy, aiheuttaen noin 900 vuosittaista kuolemaa Suomessa. Suurin osa rintasyöpään liittyvistä kuolemista johtuu metastaaseista, jotka ovat resistenttejä sekä hormonaalisille terapioille, että useille kemoterapioille. Pehmeän mikroympäristön on useissa tutkimuksissa näytetty erilaistavan primaaria rintasyöpää huonommin erilaistuneeksi ja aktivoivan useita molekulaarisia reittejä, jotka aiheuttavat resistenssiä kemoterapioille ja hormonaalisille terapioille. Toisaalta kasvaimet ovat perinteisesti mielletty tiukoiksi ja kasvainympäristön tiukkuuden on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa promotoivan metastaaseja, sekä kasvaimen agressivisempaa kasvutapaa. Tässä tutkimuksessa tutkimme miten matriksin tiukkuus vaikuttaa rintasyövän immuunivasteeseen. Käytimme mallina tutkimusryhmässämme kehitettyä PDEC-mallia, joka säilyttää elossa sekä kasvainsolut, että kasvaimen residentit immuunisolut. Havaitsimme, että mallissamme oleva kasvainsolukko aiheuttaa parakriinisellä signaloinnilla immuunisuppressivisen mikroympäristön, jos kasvainsolut on sijoitettu pehmeään mikroympäristöön. Pehmeässä mikroympäristössä kasvaneissa kasvaimissa oli huomattavasti enemmän perinteisesti immuunisuppressivisiksi miellettyjä sytokiineja, kun taas tulehdukseen liittyvien sytokiinien ekspressio oli korkeampi tiukemmassa mikroympäristössä. Havaitsimme myös, että kasvainsolukko aiheutti pehmeässä mikroympäristössä parakriinisia muutoksia immuunisolujen fenotyypissä, eilaistaen makrofageja kohti M2-alatyyppiä ja aiheuttaen sytotoksisten CD8+ solujen kuoleman. Estämällä targetoiduilla terapioilla kasvaimesta erittyvien parakriinisten immuunisuppressivisten tuotannon, pystyimme estämään makrofagien erilaistumisen mallissa ja siten vaikuttamaan havaittuun immuunisuppressioon. Tutkimustuloksemme tuovat uutta tietoa miten mikroympäristön tiukkuus vaikuttaa kasvaimen immuunivasteesen. Esimerkiksi metastasoivat syöpäsolut kohtaavat rasvakudokseen siirtyessään huomattavasti pehmeämmän mikroympäristön, mikä kliinisesti matkii mallissa havaitsemaamme tilannetta.