Tutkielmassa tarkastellaan lapsiin ja nuoriin liittyvää argumentaatiota keskustelussa translain uudistamisesta eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2022–2023. Tutkielman tavoite on selvittää, mitä taustaoletuksia eli esisopimuksia argumentaation taustalla on ja mitä argumentointistrategioita kansanedustajat käyttävät. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät kriittinen diskurssintutkimus ja uusi retoriikka: tutkielmassa sovelletaan Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia, ja argumentaation tarkastelun lähtökohtana on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan teoreettinen malli ja luokittelu. Tutkielman teoreettinen viitekehys korostaa täysistuntopuheen luonnetta vallankäyttönä ja argumentaationa.

Tutkimus on kvalitatiivinen. Sen aineisto koostuu täysistuntopöytäkirjoihin dokumentoiduista kansanedustajien puheenvuoroista. Aineisto sisältää yhteensä 110 puheenvuoroa 54 kansanedustajalta. Aineistossa ovat edustettuina niin lakiesityksen hyväksymisen kuin hylkäämisen puolesta äänestäneet kansanedustajat.

Tutkimuksessa esisopimukset, joihin kansanedustajien argumentaation havaittiin perustuvan, luokiteltiin kahteen kategoriaan: esisopimuksiin, joiden perustana on käsitys sukupuolesta, sekä lapsen etua koskeviin esisopimuksiin. Lain uudistamista edistävässä ja sitä vastustavassa argumentaatiossa tavat määritellä sukupuolen käsite ja lapsen etu eroavat ratkaisevasti. Keskeiset kansanedustajien käyttämät argumentointistrategiat jaoteltiin neljään ryhmään: tosielämän esimerkit ja kokemukset, määrät ja yleisyys, auktoriteettiin vetoaminen sekä totuuden ja ideologian erottaminen. Lain uudistamista vastustavalle argumentaatiolle erityistä totuuden ja ideologian erottamista lukuun ottamatta strategioita käytetään sekä lain uudistamista edistävässä että sitä vastustavassa argumentaatiossa.

Tutkimuksen perusteella keskustelu lapsista ja nuorista on translain eduskuntakäsittelyssä selkeästi polarisoitunut niin tiedon kuin arvojen ja asenteiden tasolla. Lain uudistamista edistävässä argumentaatiossa on havaittavissa tahtotila korjata lainsäädännön epäkohtia, jotka aiheuttavat translasten ja -nuorten pahoinvointia. Lain uudistamista vastustavassa argumentaatiossa transsukupuolisuutta pidetään luonnonvastaisena ja lasten ja nuorten kehitykselle haitallisena. Tutkielman johtopäätökset korostavat dialogin merkitystä niin eri näkökulmia edustavien kansanedustajien kuin kansanedustajien ja lasten ja nuorten välillä.