Tässä tutkielmassa perehdyn suomi–japani-kieliparin tulkkauksen erityispiirteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset japanin kielen ominaisuudet aiheuttavat haasteita suomalaistaustaisille tulkeille ja minkälaisia kulttuurieroja tulkit kohtaavat tulkkaustilanteissa. Japanin kieli eroaa suomesta niin sanaston, kieliopin ja rakenteen tasolla kuin pragmaattisella ja kielen käyttötilanteisiin liittyvällä sosiolingvistisellä tasolla. Suomen ja japanin välisissä tulkkaustilanteissa tapahtuu myös kulttuurien kohtaamista. Koska tulkki on kielten ja kulttuurien välisen viestinnän ammattilainen, on tärkeää selvittää, millaisia kieleen ja kulttuuriin liittyviä seikkoja tulkkien on otettava huomioon tässä kieliparissa tulkatessaan.

Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää suomi–japani-tulkkia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ne olivat metodiltaan avoimia teemahaastatteluja. Kysymysrunko koostui taustakysymysten lisäksi kieleen ja kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä sekä muutamasta lisäkysymyksestä. Haastattelut olivat keskustelunomaisia, eikä niissä noudatettu täysin samanlaista formaattia. Litteroin haastatteluaineiston ja käytin analyysin apuna teemaluokittelua.

Tulkatessaan suomi–japani-kieliparissa tulkit kokevat haasteelliseksi muun muassa japanin kielen erilaisen sanajärjestyksen, subjektin puuttumisen, sanaston ja sen sisältämät lukuisat homonyymit, kiteytyneet (kohteliaisuus)fraasit ja erilaisen numerojärjestelmän. Japanissa verbi sijoitetaan virkkeen loppuun, ja koska verbi sisältää koko viestin kannalta keskeistä informaatiota, tulkit joutuvat odottamaan sitä ennen tulkkaamisen aloitusta. Japanin kielessä subjekti jätetään usein pois kuuntelijan päätellessä sen kontekstista, mikä ei ole tulkille aina helppoa. Vaikeita tulkattavia ovat myös kiinalaisperäiset kango-sanat, koska niitä on runsaasti ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, sekä fraasit, joille ei löydy suomen kielessä vastineita.

Haastateltavat eivät koe kulttuurieroja voimakkaiksi, eivätkä kulttuurierot vaikuta heidän mielestään merkittävästi tulkkaustilanteisiin. Kulttuurintuntemusta pidetään kuitenkin tärkeänä. Tulosten perusteella tärkeää on esimerkiksi huomioida japanilaiset kohteliaisuussäännöt, mikä konkretisoituu tulkeilla kohteliaisuusrekistereiden käyttönä ja joskus ilmaisutavan huolellisella valinnalla heidän tulkatessaan japaniin päin. Lisäksi tulkit törmäävät työssään kulttuurisiin käsitteisiin, joita saattaa olla vaikeaa tulkata.