Tavoitteet Tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella sitä, miten entiset ja nykyiset luokanopettajat suhtautuvat lajintuntemuksen opettamiseen koulussa, ja millaisia kokemuksia ja asenteita heillä itsellään on lajintuntemuksesta. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan, ovatko lajintuntemuksen opetus ja opettajien asenteet sitä kohtaan muuttuneet suomalaisen peruskoulun olemassaolon aikana.

Menetelmät Tutkielmassa on käytetty laadullisia tutkimusmemetelmiä. Aineiston hankinta toteutettiin haastattelemalla kuutta entistä ja nykyistä luokanopettajaa. Haastattelutapana käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin induktiivisesti käyttämällä aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja.

Tulokset ja johtopäätökset Kaikki haastatellut kokivat omaavansa riittävät taidot lajintuntemuksen opettamiseen, mutta ilmaisivat halunsa kehittää näitä taitojaan. Lajiopetusta osallistujat toteuttivat monipuolisesti eri opetusmenetelmiä käyttäen, ja korostivat erilaisten materiaalien ja retkien merkitystä opetuksessa. Parhaaksi opetustavaksi opettajat nimesivät lajien opiskelun luonnossa, vaikka kokivatkin haasteita ulko-opetukseen liittyen.

Opettajat pitivät lajintuntemusta tärkeänä monista syistä, kuten turvallisuuden, ympäristötietoisuuden ja käytännön soveltamisen näkökulmista. Hyvän lajintuntemuksen nähtiin parantavan oppilaiden motivaatiota opiskella ympäristöoppia, biologiaa ja maantietoa. Haastatellut opettajat huomasivat opetussuunnitelman muutosten vaikuttaneen lajintuntemuksen opetukseen, erityisesti kasvilajien tunnistuksen painotuksena. Monet kokivat, että lajintunnistuksen opetus koulussa oli määrällisesti lisääntynyt. Useat opettajat nostivat esiin ajatuksen siitä, voivatko uudet teknologiat ja rajaton tietomäärä vähentää oppilaiden syvällistä kiinnostusta luontoa kohtaan.