Suomea koskeva normijärjestelmä asettaa yrityksille oikeudellisia ja muita vaatimuksia edistää ihmisten tasa-arvoa ja ehkäistä syrjintää. Tasa-arvo on ihmis- ja perusoikeus, minkä lisäksi siihen liittyen on säädetty kansallinen erillislakinsa. Tasa-arvo on myös modernin länsimaisen yhteiskunnan keskeinen periaate ja koko oikeusjärjestelmän läpileikkaava maksiimi, joka siten vaikuttaa myös yhtiöoikeuteen. Perinteisesti tasa-arvon turvaaminen on velvoittanut valtiollisia toimijoita. Eriarvoisuutta kuitenkin ilmenee eri syistä yhä edelleen; myös ja erityisesti työ- ja yritysmaailmassa. Vahvistuva kanta on, että yrityksillä on osaltaan vastuu tasa-arvosta.

Tässä kauppaoikeudellisessa maisterintutkielmassa pyritään tutkimaan kattavasti yritysten tasa-arvovastuuseen velvoittavaa ja ohjaavaa normistoa sekä sen sisältöä ja soveltamista käytäntöön. Tutkimus on monimenetelmällinen ja se jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään oikeussosiologisesti vastuullisuuden, tasa-arvon ja eriarvoisuuden käsitteitä yritysten tasa-arvovastuunormien taustavaikuttimina. Tutkielman toisessa osassa tarkastellaan lainopillisesti ja oikeuslähdepillisesti voimassa olevaa yritysten tasa-arvovastuunormistoa sivuten myös tulevaa Euroopan unionin yritysvastuulainsäädäntöä. Kolmannessa osassa perustellaan asiantuntijahaastatteluihin pohjautuen, miksi ja mitä tasa-arvotoimia yrityksiltä edellytetään.

Tutkimuksen mukaan yritysten tasa-arvovastuun toteuttaminen on asianmukaisen huolellisuuden prosessin toteuttamista, jossa keskiössä on juridisen osaamisen varmistaminen, tasa-arvosuunnittelu, vuorovaikutuksellisuus mm. raportoinnin keinoin sekä mielipidevaikuttaminen. Näin ollen yritysten tasa-arvovastuu on oikeudellinen, taloudellinen, sosiaalinen ja moraalinen vaatimus. Sen toteuttaminen on myös osa hyvää ja kannattavaa liiketoimintaa.