Viime vuosien aikana monet välitysinstituutit ovat lisänneet välityssääntöihinsä ehtoja pikaturvaamismenettelystä (engl. Emergency Arbitration). Pikaturvaamismenettely tarkoittaa menettelyä, jossa osapuoli voi hakea vastapuolta vastaan turvaamistoimia välityslautakunnan määräämältä pikavälimieheltä (engl. Emergency Arbitrator) silloin kun välimiesoikeutta ei ole vielä muodostettu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan (FCC) ja Tukholman keskuskauppakamarin välitysinstituutin (SCC) pikaturvaamismenettelysääntöjä ja verrataan niitä Suomen ja Ruotsin tuomioistuimissa määrättäviin turvaamistoimiin.

Pikaturvaamismenettelyn tarvetta on yleensä perusteltu sillä, että välityssopimuksen tehneet osapuolet haluavat nimenomaan välttää oikeudenkäynnin. On kuitenkin huomattava, että jotkut välimiesmenettelyn tunnetut edut – osapuolten mahdollisuus valita välimiesoikeuden kokoonpano, menettelyn nopeus ja tehokas täytäntöönpano – eivät koske pikaturvaamismenettelyä. Suurimpana ongelmana pikaturvaamismenettelyssä on siinä annettavan ratkaisun täytäntöönpanokelvottomuus. Suomessa ja Ruotsissa ainoastaan tuomioistuimen määräämät turvaamistoimipäätökset kelpaavat täytäntöönpanoperusteeksi. Lisäksi tuomioistuin voi määrätä turvaamistoimia kolmansia osapuolia kohtaan ja vastapuolta kuulematta. Tuomioistuin voi määrätä vastapuolta kuulematta väliaikaisen turvaamistoimen niin nopeasti, että pikaturvaamismenettely jää hakijan näkökulmasta väistämättä hitaammaksi vaihtoehdoksi.

Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten toimivallan rajoja on tulkittu kansainvälisessä välimiesmenettelyssä ja toisaalta tuomioistuinmenettelyissä. Välimiehen ja tuomioistuimen toimivalta määrätä turvaamistoimia on sääntöjen ja lain sanamuodon perusteella hyvin laaja. Sekä välimiesmenettelyssä että tuomioistuinkäsittelyssä vaikein tilanne koskee ns. ennakkonautintaa, jossa haettava turvaamistoimi on sisällöltään osittain tai kokonaan sama kuin mitä hakija vaatii pääasiassa.

Pikaturvaamismenettelylle tulee todennäköisesti eniten tarvetta silloin, kun tuomioistuin ei pystyisi tai suostuisi määräämään tehokasta turvaamistoimea. Tuomioistuimen määräämä turvaamistoimi on lähtökohtaisesti täytäntöönpantavissa vain tuomioistuimen sijaintivaltiossa – ja tietyin edellytyksin muissa EU- ja EFTA-maissa. Kansainvälisessä välimiesmenettelyssä voi syntyä tilanne, jossa osapuoli ei saa riittävän tehokasta turvaamistoimea siinä maassa, jonka tuomiovaltaan turvattava oikeus kuuluu. Tällöin pikaturvaamismenettely saattaa olla osapuolelle ainoa vaihtoehto. Täytäntöönpanokelvottomuudestaan huolimatta pikaturvaamispäätös voi olla osapuolelle tärkeä etu, koska osapuolet yleensä noudattavat välimiesten päätöksiä vapaaehtoisesti. Osapuoli saattaa hakea pikaturvaamispäätöstä myös silloin, kun riidan pysyminen ei-julkisena on tärkeämpää kuin se, että vastapuoli mahdollisesti ei noudata päätöstä. Pikaturvaamismenettelyssä hakija saattaa myös välttyä maksamasta etukäteisvakuutta. Tuomioistuimessa turvaamistoimen täytäntöönpano edellyttää, että hakija asettaa riittävän vakuuden vastapuolelle aiheutuvien vahinkojen turvaamiseksi.

Suomen ja Ruotsin tuomioistuinten turvaamistoimimenettelyn tehokkuudesta ja pikaturvaamispäätöksen täytäntöönpanokelvottomuudesta johtuen on odotettavissa, että osapuolet valitsevat pikaturvaamismenettelyn tuomioistuimen sijaan vain hyvin harvoissa tilanteissa.