Työssä tutkitaan sitä, miten maiseman kokemusta rakennetaan yhdysvaltalaisessa kansallispuistossa, Crater Lakessa, Oregonin osavaltiossa. Olennaista on, miten suhde paikkaan muodostuu kävijöiden mielissä ja miten sitä puiston taholta pyritään rakenteellisesti hallitsemaan esimerkiksi puiston historian esittämisen keinojen avulla. Kansallispuistot ovat Yhdysvalloissa vahva kansallinen symboli, jolla on pitkä historia melko nuoressa valtiossa. Paikkaan liittyvien tarinoiden avulla rajataan symbolin merkitystä, sekä sitä, kenelle symboli ja sitä kautta paikka kuuluu. Aihetta tarkastellaan Crater Laken kansallispuistossa tehdyn etnografisen kenttätyön valossa ja se sidotaan laajempaan keskusteluun kulttuurihistoriallisiin kohteisiin suuntautuvasta turismista ja paikan autenttisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Tutkielmassa esiin nousevia maiseman kokemuksen teemoja ovat erityisesti tarinat ja niiden esittäminen, maiseman fyysinen ulottuvuus sekä autenttisuuden merkitys.

Yhdysvaltain kansallispuistojärjestelmä on syntynyt vastaamaan yhteisen kansallisen kulttuurin tarpeeseen, ja maisema on niissä luonnontieteellistä merkitystä tärkeämpi. Crater Lakessa tuodaan vierailijalle esiin kolme näkökulmaa maisemaan: historiallinen, myyttinen ja luonnontieteellinen. Kaikkia näitä tuetaan suullisella, visuaalisella ja painetulla materiaalilla. Luonnontieteellinen historia on voimakkaimmin läsnä, sillä se vastaa vierailijoiden tarpeeseen hahmottaa maisemaa parhaiten. Puistossa kerrottava historia on Yhdysvaltojen siirtolaisten historiaa. Tarinoiden yhteys historiaan näyttää Yhdysvalloissa kasvaneelle ihmiselle sen, millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen maisema halutaan liittää. Toisaalta hänelle tarjotaan myös mahdollisuutta katsoa maisemaa myyttisenä kokonaisuutena, mutta tämä maisema tuodaan esiin alkuperäisasukkaiden omaisuutena, johon on olemassa oikeus vain heidän kauttaan. Koska amerikkalaisten kokemus maisemasta on erilainen kuin alkuperäisasukkaiden, kyseessä on tarpeellinen erottelu, jolla amerikkalaisyleisö määrittelee itsensä maiseman edessä ja voi siten kokea olevansa osa Yhdysvaltoja. Ikuinen maisema on pysähtynyt joko visuaalisessa, luonnontieteellisessä tai historiallisessa kontekstissa. Siten maisema pystyy vastaamaan kansallisideologian moniin osiin. Maiseman pysähtyneisyys näkyy myös kuvissa, sillä romanttinen ja kollektiivinen turismin katse ovat Crater Lakessa olemassa rinnakkain. Monille turisteille on tärkeää saada järvestä valokuvia, joissa ei näy ihmisiä, sillä maiseman vetovoima perustuu sen koskemattomuuteen. Toisaalta myös palvelut ja sosiaalinen aspekti ovat tärkeitä, sillä ne mahdollistavat vaivattoman ja amerikkalaisille tutun viihtymisen kokemuksen.

Etnografinen kenttätyö tutkielmaa varten on tehty elo-syyskuussa 2011 Crater Laken kansallispuistossa. Siihen on haastateltu puiston työntekijöitä, lähinnä puistonvartijoita, sekä puiston vierailijoita. Tämän ja havainnoinnin lisäksi aineistona on käytetty kansallispuiston tarjoamaa tietoa puiston historiasta ja luonnontieteellisistä ominaisuuksista.