Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat arkeaan kahdella puolella Suomenlahtea jakavat virolaiset. Tämä uusi siirtotyöläistyyppi, pendelöijä, on yleistynyt Suomessa Viron liityttyä Euroopan unioniin. Virolaisten maahanmuuttoa on tutkittu Suomessa aiemminkin, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään vähäiselle huomiolle jääneeseen ryhmään, joka käy Suomessa vain töissä samalla kun perhe ja koti ovat edelleen Virossa. Tutkimuskysymykseni koskevat näiden henkilöiden ylirajaisen työn ja arjen kokemista. Pyrin selvittämään, miten nämä pendelöijät arkeaan jakavat, millainen suomalainen työelämä heidän mielestään on ja miten he ovat päätyneet Suomeen töihin. Tärkeä on myös kodin käsite: missä kodin koetaan olevan ja miten koti-Viroon pidetään yhteyttä? Koska useimmat näistä henkilöistä matkustavat säännöllisesti kotiin ja takaisin töihin, selvitän myös, millaisia ovat heidän siirtymisensä maiden välillä.

Tutkimusaineisto perustuu viiteen tekemääni osittain strukturoituun haastatteluun. Haastattelut toteutin viroksi päästäkseni lähemmäksi haastateltavia sekä luodakseni heille luontevamman tilanteen kertoa arjestaan. Aiheen ja kielen valintaan vaikutti myös oma virolainen taustani. Aineistona käytän myös tekemääni havainnointia Tallinnan-laivoilla ja satamissa sekä haastattelujen ohella kirjoittamaani kenttätyöpäiväkirjaa. Käytän aineistoa tutkimuksessa kaksikielisesti. Olen tarkastellut aihetta aineistolähtöisesti, ja teoria pohjautuu käyttämiini tutkimuskysymyksiin.

Haastattelemieni henkilöiden tärkeimpänä Suomeen töihin tulon motiivina on taloudellinen hyöty, joka johtuu Viron ja Suomen välisestä elintasoerosta. Suomessa palkat ovat moninkertaisia Viroon nähden, ja usein perheen talous on riippuvainen Suomessa työssäkäyvän tuloista. Lisäsyinä lähtöön ovat henkilökohtainen mielenkiinto sekä usein tuttujen kautta tarjoutunut työmahdollisuus. Lähtöä helpottaa myös maiden maantieteellinen läheisyys, jolloin kotiin on mahdollista palata säännöllisin väliajoin. Kielitaito ei ole esteenä, koska usein suomea on osattu jo ennen töihin lähtöä. Haastateltavien arki Suomessa ei ole yhtä kokonaisvaltaista kuin täällä vakituisesti asuvien, koska moni kokee vahvasti kodin olevan vain Virossa. Vapaa-aikaa on Suomessa yleensä vähän, ja se vietetään pitämällä yhteyttä kotiin tai seuraamalla virolaista mediaa internetin välityksellä. Myös kulutustottumukset ovat Suomessa olon aikana karsittu minimiin, ja varsinkin asumismenoissa säästetään asumalla jaetuissa asunnoissa. Kotona Virossa aikaa vietetään perheen ja ystävien kanssa, osallistutaan kotiaskareisiin ja käydään kulttuuritapahtumissa.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Viron ja Suomen välillä on tosiaan mahdollista elää arkea kahdessa valtiossa samanaikaisesti. Moni on käynyt Suomessa töissä jo vuosia, eikä ilmiötä näin ollen voida sanoa väliaikaiseksi. Haastateltavat eivät itsekään osaa sanoa, milloin he aikovat palata takaisin Viroon töihin. Useimmat aikovat työskennellä Suomessa niin kauan kuin työtä on tarjolla ja palkkaerot maiden välillä pysyvät merkittävinä.