Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää osakeyhtiön liikkeeseen laskeman hybridilainan asema ensinnäkin suhteessa osakeyhtiölain (”OYL”) 1:5:ssä mainittuun toiminnan tarkoitukseen ja toiseksi millaisissa olosuhteissa toiminnan tarkoituksen kriteeri voi täyttyä. Osakeyhtiöoikeus on laajan dispositiivista, mikä on osaltaan muokannut yhtiön rahoituskenttää kohti markkinoilta suoraan hankittavaa rahoitusta.

Hybridilainojen sääntely on varsin vähäistä, eikä esimerkiksi OYL tunne sitä käsitteenä ollenkaan. Hybridilaina on yksi välipääomarahoituksen kenttään kuuluvista instrumenteista, jotka sisältävät sekä oman että vieraan pääoman tunnusmerkkejä. Rahoitusvälineiden räätälöinnistä johtuen niillä voi olla erilaisia vaikutuksia osakkeenomistajiin. Juuri nämä vaikutukset ovat tämän tutkimuksen keskiössä. Yhtiön toiminnan tarkoitusta arvioidaan pitkällä tähtäimellä, going concern. Osakeyhtiössä osakkeenomistajat ovat luovuttaneet yhtiön haltuun pääomaa, jota yhtiön johto disponoi lähtökohtaisesti osakkeenomistajien varallisuuden maksimoivalla tavalla. Hybridilainan liikkeeseen laskeminen toiminnan tarkoituksen arvioinnin kannalta on tutkimuksen ydin.

Tutkimus jakautuu johdantokappaleen lisäksi hybridilainaa välipääomarahoitusinstrumenttina käsittelevään toiseen kappaleeseen, osakkeenomistajan positiota yhtiössä käsittelevään kolmanteen kappaleeseen, yhtiön arvon maksimointia käsittelevään neljänteen kappaleeseen ja johtopäätöksiin. Tutkimus perustuu oikeusdogmaattiseen metodiin ja käyttää hyväkseen myös oikeustaloustieteellistä ajattelua. Yhtiön rahoitusrakenteen analysointi ja johtopäätösten tekeminen edellyttävät taloudellista ajattelua puhtaan osakeyhtiöoikeuteen paneutuvan oikeusdogmatiikan lisäksi. Tutkimus käyttää hyväkseen aikaisempaa kirjallisuutta muun muassa osakeyhtiön rahoituksesta, osakkeenomistajan riskipositiosta sekä sopimusoikeudesta.

Tutkimuksen johtopäätöksistä ilmenee, että hybridilaina täyttää OYL 1:5:n toiminnan tarkoituksen kriteerin todennäköisesti niissä tilanteissa, joissa hybridilainalla saatava kirjanpidollinen oma pääoma estää yhtiötä ajautumasta insolvenssimenettelyyn. Toisaalta toiminnan tarkoituksen kriteeri voi täyttyä myös lievemmissä tilanteissa esimerkiksi silloin, kun hybridilaina estää liikkeeseenlaskijan muiden rahoitusinstrumenttien kovenanttien rikkoutumisen. Hybridilainan kustannus on tällöin perusteltu osakkeenomistajan varallisuuden maksimoinnin kannalta. Hybridilainan korkea kustannus voi olla suhteellista, jos yhtiö onnistuu saamaan hybridilainalla hankkimalleen pääomalle korkean tuoton. Ytimenä toiminnan tarkoituksen mukaisuuden tarkastelussa on hybridilainan vaikutus yhtiön toimintaan going concern. Pitkällä aikavälillä tapahtuva arviointi osoittaa myös sen, että toiminnan tarkoitus voi edellyttää hybridilainan lunastamista yhtiön taloudellisen aseman muututtua paremmaksi.