Luomutuotannon EY asetukset 834/2007 ja 889/2008 pätevät kaikissa EU-maissa, mutta silti sääntöjä toteutetaan erilailla eri maissa. Jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa on oma sertifiointielin ja -järjestelmä, ja tulkinta luomutuotannon EY asetuksista tehdään kansallisesti. Tämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä ymmärtäväisyyttä sitä kohtaan, miten luomutuotannon säännöt eriävät kolmen EU-maan välillä: Suomi, Ruotsi ja Itävalta. Työn tavoitteisiin kuuluu EY asetusten 834/2007 ja 889/2008 kansallisten tulkintojen merkityksen selvittäminen elintarvikeketjun eri vaiheissa. Suurin mielenkiinnon kohde on selvittää syitä, miksi eroja tulkinnoissa esiintyy, ja millaisia tulkintoja missäkin kohtaa elintarvikeketjua tehdään. Tutkimuskysymysten vastaamiseen on käytetty seuraavia metodeja: kirjallisuustarkastelu, asiaankuuluvien alan aiheiden keräystä varten haastattelututkimus kvalitatiivisella haastatteluilla, ja lopuksi vertailu EY asetusten 834/2007 ja 889/2008 ja kansallisten sääntöjen ja toimintaohjeiden välillä Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa. Tämä tutkimus osoittaa, että luomutuotannon EY asetuksissa 834/2007 ja 889/2008 on paljon kohtia, joissa on mahdollisuus monenlaisiin tulkintoihin. Näin ollen jäsenvaltioiden viranomaisille on epäselvää miten asetuksia tulkitaan. Tutkimuksen tärkein tulos on havainto, että osa tulkintojen eroavuuksista johtaa eriarvoisuuteen luomuviljelijöiden välillä eri jäsenvaltiossa. Myös selkeitä ja tarkkoja asetuksia tulkitaan eri lailla jäsenvaltioiden välillä. Työn tulosten perusteella voi todeta, että luomutuottajat hyötyisivät sääntöjen yhtenäistämisestä EU-tasolla koska näin eriarvoisuus maiden välillä pienenisi. Yksi keino saavuttaa tätä voisi olla laadullisten lausuntojen vähentämistä luomutuotannon EY asetuksissa.