Tutkin työssäni sukupuolen esittämistä Marja-Liisa Vartion romaanissa Hänen olivat linnut (1967). Hänen olivat linnuissa kiteytyvät monet Vartion tuotannon päälinjoista: eksistentialistinen ahdistus sodanjälkeisessä maailmassa, agraarisen sääty-yhteiskunnan hajoaminen, identiteettien ja sukupuoliroolien rakentuminen.

Tutkielmassa sukupuolitematiikkan käsittely tukeutuu pääosin Simone de Beauvoirin patriarkaattianalyysiin sekä Judith Butlerin performanssiteoriaan. Butler on teoksessaan Hankala sukupuoli (1990) esittänyt teorian sukupuolen rakennetusta luonteesta. Butlerin mukaan sukupuoli rakentuu aina performanssien eli esittämisen ja toiston kautta. Butlerin taustalla vaikuttaa osaltaan eksistentialistifilosofi Simone de Beauvoir. Toinen sukupuoli -teoksessaan (1949) Beauvoir analysoi naissukupuolen ”tilannetta” patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Hän esittää, ettei naiseksi synnytä vaan naiseksi tullaan.

Romaanin keskeinen kuva on lintukokoelma, jonka keskellä romaanin päähenkilöt Alma ja ruustinna kertovat tarinoita. Tutkielmassa esitetään, että lintukokoelma on sekä sukupuolen performatiivisuuden että patriarkaatin kuva. Romaanin henkilöt toimivat patriarkaalisessa kehyksessä. He ovat myös ”heteromatriisin” vallan alaisia. Syvimmin patriarkaatin ja heteromatriisin vankina on ruustinna. Hän on aviomiehensä vallankäytön traumatisoima ja kiinni menneisyyden tapahtumissa. Ruustinna pitää yllä sukupuolittunutta traumaansa toistamalla menneisyyden tapahtumiin liittyviä tarinoita. Romaanin henkilöt ”toistavat” sukupuolta ”väärin”: naiset saavat miehisiä piirteitä ja käyttäytyvät miesten tavoin ja päinvastoin. Apteekkari Holger toistaa miessukupuolta niin liioitellusti, että siitä tulee naurettava. Apteekkarin vaimo Teodolinda taas on tulkittavissa intersukupuoliseksi hahmoksi. Romaanin elinvoimaisin henkilö on Alma, joka on androgyyni. Hänen sukupuoliesityksessään naisiset ja miehiset elementit elävät rinnan harmoniassa.

Hänen olivat linnuissa sukupuoliesitys liittyy seksuaalisuuden performansseihin. Romaanin henkilöt ”toistavat toisin” myös seksuaalisuuksia. Seksuaalisesti aktiivisin on androgyyni Alma. Hän koettaa toistaa seksuaalisuutta naisnormin mukaisesti, mutta epäonnistuu. Romaanin tärkein suhde on kahden naisen välillä. Alman ja ruustinnan yhteensulautuminen kuvataan soidinmenojen muodossa. Paritanssissa naiset ovat muuttuneet linnuiksi. Alman ja ruustinnan lintuperformanssin voi lukea lesbiseksi sukupuoliesitykseksi. Toistamalla toisin seksuaalisuutta romaanin naiset horjuttavat heteromatriisia.

Vartion 1960-luvulla ilmestynyt teos purkaa sukupuolen käsitettä tavalla, joka tuli laajemmin tunnetuksi vasta 1990-luvun feministisessä teoriassa. Työssäni osoitan, että Hänen olivat lintujen dekonstruktiivinen sukupuoliesitys on luonteeltaan postmoderni.