Tässä Pro gradu -tutkielmassa lähestytään antropologisesti Suomessa asuvien ja työskentelevien virolaisten rajoja ylittäviä materiaalisia käytäntöjä materiaalisen kulttuurin tutkimuksen ja transnationaalisuus-käsitteen kautta. Tavoitteena on kasvavan virolaisten maahanmuuton keskellä selvittää, millaisia esineitä he kuljettavat Virosta Suomeen ja Suomesta Viroon sekä mitä eri prosesseja ja käytäntöjä näihin esineisiin liittyy. Tutkielma analysoi transnationaalisten materiaalisten käytäntöjen avulla rajoja ylittävien suhteiden, prosessien ja toimintain erityispiirteitä selvittäen, miten transnationaalisuus on osana virolaisten arkea. Tätä kautta myös avataan Suomen ja Viron transnationaalisen tilan rakentumista.

Tutkimusta varten kerättiin aineistoa puolistrukturoiduilla haastatteluilla, ryhmäkeskusteluilla, seuraamalla sosiaalista mediaa ja pitämällä kenttätyöpäiväkirjaa. Kenttätyön aikana haastateltiin kahdeksaatoista ihmistä, joista viisi toimi avaininformantteina. Heistä kolme oli naisia iältään 27–50+ ja kaksi miehiä iältään 40 ja 58. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2014 elokuun ja joulukuun välisenä aikana pääkaupunkiseudulla, Lahdessa sekä Helsingin ja Tallinnan välisillä lautoilla. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin.

Aineiston analyysi osoittaa, että tarkasteltavien virolaisten rajoja ylittävät materiaaliset käytännöt liittyvät arjen, suhteiden ja transnationaalisten prosessien strukturoimiseen sekä Suomessa että Virossa. Tutkimuksessa todetaan, että Virosta Suomeen liikkuneet ja liikkuvat esineet toimivat osana menneisyyden materialisoimisen, jatkuvuuden luomisen ja rajoja ylittävien sosiaalisten suhteiden hoitamisen prosesseja. Tällaiset esineet ja niiden käyttäminen laajentavat maahanmuuttajien ja esineiden kautta heihin liittyvien yksilöiden ajallista ja spatiaalista sosiaalista toimijuutta ja sen jatkuvuutta, joka ilmenee esineiden yhdistämisessä tiettyyn aikaan, paikkaan ja henkilöön. Tutkimuksen mukaan jatkuvasti Suomeen tuotavien elintarvikkeiden ja esineiden avulla luodaan makumieltymyksen ja tapojen jatkuvuutta ja yhdenmukaisuutta. Aineisto myös osoittaa, että tiettyjen rajoja ylittävien materiaalisten käytäntöjen avulla luodaan kuuluvuuden ja kodin tunnetta sekä Suomessa että Virossa.

Tutkimus keskittyy myös Viroon vietäviin esineisiin ja Virossa suoritettaviin materiaalisiin käytäntöihin. Tällaiset esineet, jotka viedään yleensä pyynnöstä tai lahjaksi, auttavat ylläpitämään suhteita, ilmaisemaan mieltymystä ja jatkamaan konventionaalisia sosiaalisia käytäntöjä. Tiettyjen materiaalisen tuloksen antavien palveluiden käyttämisen jatkaminen Virossa taas tulkitaan tutkimuksessa osaksi jatkuvuuden takaamisen, siteiden ylläpitämisen ja kuuluvuuden tunteen järjestämisen prosesseja.

Analyysin pohjalta päädytään tulokseen, että rajoja ylittävät materiaaliset käytännöt ovat osa Viron ja Suomen välisen transnationaalisen tilan muodostumisen ja ylläpitämisen prosesseja. Tutkimuksessa todetaan, että materiaalinen kulttuuri lähestymistapana tarjoaa moninaisen ja kontekstipohjaisen näkökulman maahanmuuttajien rajoja ylittäviin käytäntöihin ja sidoksiin. Tutkimus ilmentää näin kyseisen antropologisen fokuksen potentiaalia ilmiön eri sosiokulttuuristen, poliittisten ja taloudellisten aspektien käsittelemisessä.