Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee intialaista lääketiedettä, Ayurvedaa, symbolina eri diskursseissa kolonialistisen ja postkolonialistisen ajan Intiassa. Tutkielmassa tarkastellaan konkreettisesti, miten Ayurvedasta puhutaan ja minkälaisia merkityksiä sille eri diskursseissa luodaan. Olennaista on myös se, mihin Ayurvedaa symbolina eri diskurssiyhteyksissä käytetään.

Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty kolmen ja puolen kuukauden kenttätyön aikana pääosin Etelä-Intian Keralassa. Etnografinen kenttätyö perustuu osallistuvaan havainnointiin, haastatteluihin, keskusteluihin ja kerättyihin kirjallisiin aineistoihin. Etnografinen aineisto sidotaan muutamiin keskeisiin historiallisiin tapahtumiin ja sitä täydennetään Ayurvedaa käsittelevillä antropologisilla tutkimusaineistoilla. Aineiston analyysin metodologisena lähtökohtana hyödynnetään erityisesti Greg Urbanin diskurssikeskeistä lähestymistapaa kulttuurien tutkimukseen.

Tutkielmassa selviää, että Ayurvedan ympärillä käytävät diskurssit ovat syntyneet reaktiona biolääketieteen hegemoniseen asemaan ja sen seurauksiin Intiassa. Ne ovat myös kiinteästi yhteydessä Ayurvedan modernisaatio- ja uudelleen elvyttämisprosessiin. Kyseisessä prosessissa määritellään sekä Ayurvedan moderni relevanssi että elvytetään Ayurvedan kulttuurinen arvo. Eri diskursseista nousee esiin neljä käsitettä moderni, traditionaalinen, tieteellinen ja kulttuurinen, joiden avulla Ayurvedaa kuvataan ja joihin eri diskurssikonteksteissa rakennetut merkitykset kiinnittyvät. Ayurvedan kulttuurisen arvon elvyttäminen katsotaan olevan jossain määrin yhteydessä myös intialaisen 'kulttuurin' ja 'intialaisuuden' elvyttämiseen.

Tutkielman johtopäätös on, että Ayurveda esiintyy sitä käsittelevissä diskursseissa yhteiskunnan eri puolia heijastelevana ja sen rakennetta ja ideologioita ylläpitävänä hallitsevana symbolina. Lisäksi Ayurvedaa käytetään välineellisenä symbolina erilaisten tavoitteiden kuten auktoriteetin luomisessa. Tänä päivänä Ayurvedan toiminnallinen merkitys symbolina korostuu kun sitä käytetään Ayurveda-instituutioiden, -lääkeyritysten ja -hyvinvointikeskusten mainosten luomien mielikuvien vahvistajana. Toinen johtopäätös on, että eri aikoina, eri konteksteissa esille tulleet merkitykset ovat jossain määrin samoja ja heijastelevat näin ollen jatkuvuutta.

Tutkielma on osa tämän päivän aasialaisten lääketieteiden antropologista tutkimusta, joka ottaa huomioon tärkeimmät historialliset taustatekijät ja sitoo tutkimuksen kohteena olevan kulttuurisen ilmiön ajalliseen, paikalliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.