Hakutulokset
- Näytetään 1 - 20 / 31 217
- Siirry seuraavalle sivulle
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202304251732
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...899/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tämä kirjallisuuskatsauksen ja alkuperäistutkimuksen sisältävä lisensiaatintutkielma käsittelee mikrobilääkeresistenssiä sekä laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavia enterobakteereita hevosilla Suomessa. Mikrobilääkeresistenssillä tarkoitetaan mikrobien vastustuskykyä mikrobilääkkeitä kohtaan. Mikrobilääkkeiden liikakäyttö ja uusien mikrobilääkkeiden pula ovat johtaneet yleistyvään maailmanlaajuiseen mikrobilääkeresistenssiongelmaan. Mikrobilääkeresistenssi on uhka ihmisten ja eläinten terveydelle. Mikrobilääkkeille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamien infektoiden lisääntyessä hoitovaihtoehdot vähenevät ja potilaiden kuolleisuus nousee. Beetalaktamaasit ovat bakteerien tuottamia entsyymejä, jotka pystyvät hajottamaan beetalaktaameja. Beetalaktaamit ovat lääketieteellisesti merkittävä mikrobilääkeryhmä. ESBL (extended spectrum beta-lactamase) -entsyymeillä puolestaan tarkoitetaan bakteerien tuottamia beetalaktamaasientsyymejä, jotka pystyvät hajottamaan laajakirjoisia beetalaktaameja, kuten esimerkiksi kolmannen polven kefalosporiineja. Enterobakteerit ovat tärkein laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottava bakteeriheimo. Enterobakteereja esiintyy sekä ihmisillä että eläimillä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ESBL-enterobakteerien esiintyvyyttä hevosten peräsuolesta otetuissa seulontanäytteissä Suomessa. Samalla tutkittiin, mitä ESBL-bakteerilajeja Suomessa asuvilla hevosilla esiintyy. Aihetta ei ole aiemmin juurikaan tutkittu Suomessa, joten tutkimus tuo tärkeää lisätietoa Suomessa asuvien hevosten resistenssitilanteesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin mahdollisia riskitekijöitä ESBL-kantajuudelle. ESBL-kantajuuden prevalenssin odotettiin olevan noin 7 % Suomessa. Prevalenssihypoteesi tässä tutkimuksessa asetettiin hieman alemmas verrattuna muihin Euroopan maihin, koska Suomen resistenssitilanne on Euroopan keskimääräistä parempi. Riskitekijöitä ESBL-kantajuudelle on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan esimerkiksi mikrobilääkehoito ja sairaalahoito. Tutkimusta varten kerättiin Yliopistollisen hevossairaalan potilailta seulontanäytteitä loppuvuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 aikana. Näytteitä kerättiin yhteensä 161:ltä hevoselta. Tutkimukseen osallistuneiden hevosten omistajat vastasivat kyselylomakkeen kysymyksiin, jotka käsittelivät esimerkiksi sairaalaan tulosyytä, hevosen lääkintähistoriaa sekä tietoja hevosen lähikontakteista. Näytteet viljeltiin ja löydettyjen enterobakteerikantojen herkkyysmääritykset tehtiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Kyselylomakkeen vastausten perusteella määritettiin mahdollisia riskitekijöitä SPSS-ohjelman avulla. Dikotomisille muuttujille tehtiin ristiintaulukointi ja Fisherin eksakti testi. ESBL-prevalenssi laskettiin EpiTools-laskimella. Tutkimukseen osallistuneista hevosista viisi oli ESBL-positiivisia, jolloin ESBL-prevalenssi tutkimuspopulaatiossa oli 3,1 %. Tilastollisesti merkitseviksi riskitekijöiksi ESBL-kantajuudelle todettiin analyysin perusteella sairaalahoito viimeisen kolmen kuukauden sisällä, mikrobilääkehoito viimeisen kolmen kuukauden sisällä sekä kirurginen toimenpide viimeisen kolmen kuukauden sisällä. Tutkimuksen tuloksena saatu ESBL-prevalenssi hevosilla poikkesi hypoteesistamme sekä aiemmista tutkimustuloksista. Poikkeamaa voi selittää eroavaisuudet tutkimusten välillä esimerkiksi otoskoossa ja tutkimuspopulaatiossa. Harhaa tutkimustuloksiin on voinut aiheuttaa esimerkiksi Covid-19-pandemia sekä väärinkäsitykset kyselylomakkeen kysymyksiin vastatessa. Riskitekijäanalyysin tulokset myötäilivät aiempia tutkimustuloksia sekä hypoteesiamme.
Koirien kestävyyskunto on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena jo useiden vuosikymmenten ajan. Koirien maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) on suurempi kuin ihmisurheilijoilla johtuen tehokkaammasta sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnasta sekä paremmasta solutason aineenvaihdunnasta. Rekikoirilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että säännöllisellä kestävyysharjoittelulla voidaan edelleen kehittää näitä ominaisuuksia ja auttaa koiria kestämään paremmin pitkäkestoista rasitusta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä koirien kestävyyskunnosta tiedetään ja millaista harjoittelua koirat tarvitsevat eri ikävaiheissa. Aihe on tärkeä, jotta saadaan luotua kokonaiskäsitys terveiden koirien elimistön toiminnasta sekä määritettyä koirille sopivia liikuntasuosituksia. Opinnäytetyön tutkimusosiossa tarkasteltiin labradorinnoutajapentujen kestävyysharjoittelua vesijuoksumatolla. Ohjattu vesijuoksumattoharjoittelu oli osa laajempaa koiranpentujen kestävyyskuntotutkimusta, jossa selvitettiin harjoittelun vaikutusta kasvavien koirien kestävyyskuntoon. Tutkimusosio toteutettiin kuvailevana tutkimuksena, jonka tavoitteena oli tuottaa tietoa pentujen harjoittelusta sekä harjoittelun aikaisista sykkeistä. Tutkimukseen osallistui seitsemän terveystarkastuksen läpäissyttä pentua, jotka olivat tutkimuksen alkaessa 16 viikon ikäisiä. Pennut harjoittelivat lonkkasyvyisessä vedessä keskimäärin kaksi kertaa viikossa kahdeksan viikon ajan. Harjoittelun kuormittavuutta säädeltiin vesijuoksumaton nopeuden ja harjoituksen keston avulla. Pennuilta mitattiin jokaisen harjoituksen aikana alku-, keski- ja loppusyke. Tutkimuksen tulosten mukaan pennut harjoittelivat matalilla sykealueilla koko harjoittelujakson ajan. Pentujen keskisykkeet vaihtelivat 136–170 bpm välillä, eli syketaso pysyi koirien kuivan maan harjoitteluun perustuvan laskennallisen peruskestävyysalueen alapuolella (< 180 bpm). Vesijuoksumaton nopeutta ja harjoittelun kestoa kasvatettiin viikkojen edetessä, mutta kuormituksen lisääminen ei nostanut pentujen sykearvoja. Vesijuoksumaton nopeus oli alimmillaan 6,5 m/min ja korkeimmillaan 32,5 m/min. Vesijuoksumattoharjoittelua oli keskimäärin 25–50 minuuttia viikossa, jonka lisäksi pennut liikkuivat kotona noin 1–2 tuntia päivässä erillisen ohjeistuksen mukaan. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että vesijuoksumatolla suoritettu harjoittelu oli kokonaisuudessaan kevyttä eikä kuormittanut merkittävästi pentujen sydän- ja verenkiertoelimistöä. Matalia sykearvoja saattoi osittain selittää valittu harjoittelumuoto, sillä sykkeiden on todettu olevan vesijuoksumatolla matalammat kuin tavallisella juoksumatolla. Kahdeksan viikon harjoittelujakson aikana keskisykkeet kääntyivät laskusuuntaan usealla pennulla, vaikka harjoittelun oli tarkoitus olla nousujohteista. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että pennut tottuivat vesijuoksumattoharjoitteluun ja oppivat liikkumaan aiempaa taloudellisemmin. Pennuille kertyi viikkotasolla melko vähän ohjattua harjoittelua, joten kotona suoritetulla liikunnalla saattoi olla vesijuoksumattoharjoittelua suurempi vaikutus pentujen kuntotasoon.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202304251749
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...3c2/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) on resistentti lähes kaikille beetalaktaamiryhmään kuuluville antibiooteille ja usein myös monille muille antibioottiryhmille. MRSA:ta pidetään yhtenä merkittävimmistä sairaalalähtöisten infektioiden aiheuttajista. Ensimmäinen MRSA:n aiheuttama taudinpurkaus hevosilla on kuvattu Japanissa vuosien 1989–1992 välillä, jonka jälkeen MRSA on noussut merkittäväksi ongelmaksi myös hevosilla ja etenkin hevossairaaloissa. MRSA on zoonoottinen bakteeri eli se pystyy tarttumaan ihmisten ja eläinten välillä, minkä vuoksi hevosten MRSA-tartuntoja pidetään terveysriskinä myös hevosklinikoilla työskenteleville ihmisille. Tämän kirjallisuuskatsauksen ja alkuperäistutkimuksen sisältävä työ käsittelee MRSA:ta ja sen esiintyvyyttä hevosnäkökulmaa painottaen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää MRSA:n esiintyvyyttä hevosilla Suomessa sekä riskitekijöitä tartunnan saamiselle. Tästä aiheesta ei ole aiemmin tehty lisensiaatin tutkielmaa. Seulontanäytteitä kerättiin Yliopistolliseen hevossairaalaan virka-aikaan saapuneilta potilailta loppuvuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 aikana. Näytteet otettiin kahdella steriilillä geelikuljetustikulla, joista toisella näyte otettiin sieraimen eteisestä sekä suun limakalvoilta ja toisella perineumin alueelta. Yhteensä seulontanäytteitä kerättiin 161 hevoselta. Lisäksi tutkimukseen osallistuneiden hevosten omistajat vastasivat kyselylomakkeeseen, missä kartoitettiin mahdollisia riskitekijöitä MRSA-kantajuudelle. Näytteiden viljely ja S. aureus -kantojen herkkyysmääritykset tehtiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Kyselylomakkeelta valittiin tilastolliseen tarkasteluun MRSA-kantajuuden suhteen oletetusti merkittävimmät muuttujat. Muuttujille tehtiin ristiintaulukointi sekä Fisherin tarkka testi SPSS- ja EpiTools-ohjelmistoilla. Edellisen sairaalaepidemian jäljiltä MRSA-prevalenssin oletettiin olevan jopa noin 7 %. Riskitekijöiden suhteen hypoteesina oli, että tämän tutkimuksen MRSA-kantajuuden riskitekijät mukailisivat aikaisempia tutkimustuloksia, joiden perusteella selvimmiksi riskitekijöiksi MRSA-kantajuudelle on noussut aikaisempi kolonisaatio leikkaushaavainfektiot, antibioottihoito edeltävän kuukauden aikana, lähikontakti infektoituneeseen hevoseen tai ihmiseen sekä pitkäaikainen sairaalahoito. Tutkimuksessa seulotuista hevosista kaksi oli MRSA-positiivisia ja 159 MRSA-negatiivisia. MRSA-kantajuuden prevalenssiksi saatiin 1,2 %, mikä oli selvästi alhaisempi kuin tutkimuksen hypoteesi. Riskitekijäanalyysissa ainoaksi merkittäväksi tekijäksi saatiin aikaisempi todettu MRSA-tartunta. Tutkimuksessa saatuihin tuloksiin on voinut vaikuttaa muun muassa otoskoko ja tutkimuspopulaatio, sekä Covid-19-pandemian aiheuttamat rajoitukset. Lisäksi osa kyselylomakkeen kysymyksistä oli aiheuttanut väärinkäsityksiä.
“Mitä jos vaadittais oppilailta lajeja?” : Suomalaisten luokanopettajien ajatuksia lajintuntemuksesta Näytä tarkat tiedot
Tavoitteet Tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella sitä, miten entiset ja nykyiset luokanopettajat suhtautuvat lajintuntemuksen opettamiseen koulussa, ja millaisia kokemuksia ja asenteita heillä itsellään on lajintuntemuksesta. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan, ovatko lajintuntemuksen opetus ja opettajien asenteet sitä kohtaan muuttuneet suomalaisen peruskoulun olemassaolon aikana. Menetelmät Tutkielmassa on käytetty laadullisia tutkimusmemetelmiä. Aineiston hankinta toteutettiin haastattelemalla kuutta entistä ja nykyistä luokanopettajaa. Haastattelutapana käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin induktiivisesti käyttämällä aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja. Tulokset ja johtopäätökset Kaikki haastatellut kokivat omaavansa riittävät taidot lajintuntemuksen opettamiseen, mutta ilmaisivat halunsa kehittää näitä taitojaan. Lajiopetusta osallistujat toteuttivat monipuolisesti eri opetusmenetelmiä käyttäen, ja korostivat erilaisten materiaalien ja retkien merkitystä opetuksessa. Parhaaksi opetustavaksi opettajat nimesivät lajien opiskelun luonnossa, vaikka kokivatkin haasteita ulko-opetukseen liittyen. Opettajat pitivät lajintuntemusta tärkeänä monista syistä, kuten turvallisuuden, ympäristötietoisuuden ja käytännön soveltamisen näkökulmista. Hyvän lajintuntemuksen nähtiin parantavan oppilaiden motivaatiota opiskella ympäristöoppia, biologiaa ja maantietoa. Haastatellut opettajat huomasivat opetussuunnitelman muutosten vaikuttaneen lajintuntemuksen opetukseen, erityisesti kasvilajien tunnistuksen painotuksena. Monet kokivat, että lajintunnistuksen opetus koulussa oli määrällisesti lisääntynyt. Useat opettajat nostivat esiin ajatuksen siitä, voivatko uudet teknologiat ja rajaton tietomäärä vähentää oppilaiden syvällistä kiinnostusta luontoa kohtaan.
Kvinnoorganisationers påverkan på partiers integrering av jämställdhet i partipolitiken: En analys av fyra nordiska högerpopulistiska partier Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404081655
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...6cf/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
I avhandlingen analyseras fyra nordiska högerpopulistiska partier varav två av partierna har kvinnoorganisationer och två har inte kvinnoorganisationer. Partierna som analyseras är Sverigedemokraterna, Sannfinländarna, Dansk Folkeparti och Fremskrittspartiet. Kvinnoorganisationerna som analyseras är Sverigedemokraternas kvinnoorganisation SD-kvinnor och Sannfinländarnas kvinnoorganisation Sannfinländska Kvinnor. De nordiska högerpopulistiska partierna hör enligt tidigare forskning till den så kallade PRH-partifamiljen. Avhandlingens syfte är se om det förekommer en skillnad mellan de nordiska högerpopulistiska partierna som har en kvinnoorganisation och de nordiska högerpopulistiska partierna som inte har kvinnoorganisationer i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik för att se om det förekommer en påverkan av existensen av en kvinnoorganisation. Avhandlingens material utgörs av politiska program publicerat på nätet av de fyra nordiska högerpopulistiska partierna och politiskt material och stadgar publicerat på nätet av de båda kvinnoorganisationerna. Metoden som har använts i avhandlingen är kvalitativ textanalys med analysfrågor som tar avstamp i tidigare teori och forskning om kvinnoorganisationer och jämställdhetspolitik. Tidigare forskning visar att populism som ideologi inte är intresserad av kön som särskiljande faktor människor emellan men att PRH-partier använder sig av kön och jämställdhet som retoriska verktyg i sin politik. Det teoretiska ramverket som analysen baserar sig på handlar om delmål för en effektiv jämställdhetspolitik i en Nordisk kontext. Delmålen för jämställdhetspolitik handlar om: en jämn fördelning av makt och inflytande, ekonomisk jämställdhet, jämställd utbildning, jämn fördelning, jämställd hälsa och att mäns våld mot kvinnor ska upphöra. Avhandlingens analys visar att kvinnoorganisationernas existens har en påverkan på de nordiska högerpopulistiska partiers integrering av jämställdhet i sin politik. Analysen visar att alla fyra partier integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik men att de partier som hade kvinnoorganisationer integrerade jämställdhet på de flesta nivåerna av de fyra partierna. Dock varierar de konkreta uppgifter som kvinnoorganisationerna har och avhandlingen visar att det finns en skillnad på den påverkan av integrering av jämställdhet som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift substantiell representation har och som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift deskriptiv representation har. Avhandlingens analys visar att även om partierna integrerar jämställdhet i sin politik så finns det en underliggande agenda i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik. Partierna integrerar jämställdhet och ramar in kön och jämställdhet i sin politik på ett sätt som enligt tidigare forskning och teori är typiskt för partier som hör till PRH-partifamiljen. Eftersom alla de högerpopulistiska partierna integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik är det inte en fråga om nordiska högerpopulistiska partier integrerar jämställdhet i sin politik utan frågan om hur partierna integrerar jämställdhet. Därmed har det en betydelse om kvinnoorganisationernas egna politik integrerar jämställdhet på ett sätt som främjar jämställdhetspolitik och vad kvinnoorganisationernas huvudsakliga uppgifter är eftersom kvinnoorganisationer med en verksamhet som främjar jämställdhet och en substantiell påverkan som uppgift kan påverka hur det högerpopulistiska partiet i fråga integrerar jämställdhet i sin politik.
”Servants of the Scourge” : Suomalaisnuoret navigoimassa death metal -maailmassa Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404081648
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...dc7/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten nuorten miesten tapaa navigoida death metal -musiikin luomisprosesseja ja musiikin ympärille muodostuvaa alakulttuuriryhmittymää tai skeneä. Tutkielmaa varten on suoritettu kolmen kuukauden mittainen etnografinen kenttätyöjakso Etelä-Suomessa kevät-kesällä 2023. Tutkimusaineisto koostuu pääasiallisesti osallistuvan havainnoin avulla kerätyistä kenttämuistiinpanoista. Tutkielmassa hyödynnetään myös death metal -musiikkiin sidotun visuaalisen materiaalin, kuten levynkansien ja valokuvien, aineistoanalyysia. Death metal on metallimusiikin alagenre, jonka historia ulottuu 1980-luvun loppupuolelle. Death metallille ovat ominaisia murisevat vokaalit, meluisat ja äärisäröiset kitara- ja bassoesitykset. Death metal -rumpalit soittavat usein fyysisesti vaativia nopeita osuuksia. Tempo, tahti- ja sävellaji saattavat muuttua nopeasti. Death metal -sanoitusten teemoja ovat mm. kuolema, väkivalta, poliittinen konflikti, uskonto, yhteiskunnan ongelmat ja okkultismi. Genren sisällä on myös jaotteluja erinäisiin death metallin alagenreihin. Keskeiset tutkimuskysymykseni ovat; miten death metal -skeneä luodaan ja uusinnetaan niin fyysisenä paikkana kuin tyylillisenä tilana, kuinka autenttisuutta hahmotetaan, kuinka nuoret muodostavat eroja eri alakulttuurikategorioiden tai skenejen välillä, ja kuinka eri skenejä navigoidaan? Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen kannalta keskeisiä teoreetikoita ovat alakulttuuriteoreetikot Dick Hebdige, Tony Jefferson ja Stuart Hall sekä skenetutkimusta edustava etnomusikologi Kevin Fellezs. Tutkielmassani death metal hahmotetaan alakulttuurina suhteessa valtavirtakulttuuriin. Death metal -toiminnan pääasiallinen miljöö on death metal -skene. Lisäksi sovellan myös kulttuurintutkijoiden Lawrence Grossbergin ja Simon Frithin teorioita aitouden kokemusten merkityksestä musiikissa. Hahmotan skenen ja tyylien navigointia antropologi Laura Bearin navigointi-teoriaa soveltaen. Tutkielmassani argumentoidaan, että death metal -yhtyeissä soittavat nuoret omaksuvat genren tyylillisiä aspekteja taidokkaasti. Erityistä painotusta on aitouden kokemuksessa. Death metallin soittaminen on nuorille merkityksellinen harrastus. He voivat omaksua monia eri rooleja ollessaan aktiivisia toimijoita death metal -skenessä. Sama henkilö voi esimerkiksi soittaa useassa eri yhtyeessä, tehdä kuvataidetta ja nauhoittaa musiikkia. Tutkielma tuo esiin erinäisiä huomioita death metal -tyylin muodostamisesta ja nuorten tavasta navigoida myös erilaisten ala- ja valtakulttuurityylien välillä. Death metal -skenen ja erilaisten tyylien navigointi voi antaa positiivisia kokemuksia haasteiden hallitsemisesta ja yhteisöön kuulumisesta. Argumentoin myös, että death metal -skene voi toimia paikkana, jossa haastetaan valtakulttuurin ja sen arvoja. Tämä pitää sisällään mm. sopivuuden, siisteyden ja luonnollisiksi koettujen sukupuoliroolien tai -ominaisuuksien haastamista. Hahmotan death metal -skenen monisukupolvisena ja pitävän sisällään myös erilaisia pienempiä ryhmittymiä, jotka ovat paikkasidottuja. Laajempi kansainvälinen death metal -skene voidaan vuorostaan hahmottaa kuviteltuna yhteisönä Benedict Andersoniin viitaten. Nuoret luovat yhteyden tämän kuvitellun yhteisön historiaan ja myös tarkemmin suomalaisen death metal -skenen historiaan. Tämä voidaan nähdä myös historian navigointina.
Ketoaineet lypsylehmän aineenvaihdunnassa Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404161731
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...d18/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tutkielman tarkoituksena on kerätä yhteen nykyinen tietämys ketoaineista lypsylehmän aineenvaihdunnassa. Katsauksessa käsitellään eri tyyppisiä ketooseja, ketoaineiden muodostumista, niiden muuttumista toisikseen ja niiden vaikutuksia oireisiin, sairastumisriskiin ja hedelmällisyyteen. Lopuksi tarkastellaan, kuinka ketoaineita hyödynnetään ketoosin diagnostiikassa ja arvioidaan erilaisia menetelmiä subkliinisen ja kliinisen ketoosin diagnosointiin. Ketoosi on yksi tärkeimmistä lypsykarjan aineenvaihdunnan sairauksista. Sekä subkliinisellä että kliinisellä ketoosilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tiloille. Ketoaineiden merkitys aineenvaihdunnassa on suuri erityisesti alkulypsykaudella, kun lehmä on negatiivisessa energiatasapainossa suuren maitotuotoksen vuoksi. Spontaani ketoosi on korkeatuotoksisten lehmien sairaus. Keskituotos on noussut viime vuosikymmenten aikana paljon, joten voidaan olettaa hyperketonemian yleistyvän. Ketoaineita ovat beetahydroksibutyraatti (BHB), asetoasetaatti ja asetoni, joiden lisäksi myös isopropanoli joskus lasketaan mukaan. Ketoaineet muodostuvat joko hepaattisesti vapaista rasvahapoista hapettamalla tai alimentaarisesti rehun sisältämästä butyraatista. Utare ja pötsi pystyvät muuttamaan ketoaineita toisikseen. Terveillä lehmillä, subkliinisessä ja kliinisessä ketoosissa on erilaiset ketoaineiden suhteet toisiinsa veressä, maidossa ja virtsassa. Hyperketonemian edetessä terveen lehmän ketoainetasoista vakavaan kliiniseen ketoosiin hapettuneiden ketoaineiden, eli asetonin ja asetoasetaatin, suhteellinen osuus kasvaa samalla, kun BHB:n suhteellisuus osuus pienenee. Ketoaineilla on hyödyllisiä vaikutuksia alkulypsykaudella. Ne kattavat merkittävän osan energiantarpeesta ja ylläpitävät suurta maitotuotosta. Tietyissä määrin hyperketonemia on onnistunutta sopeutumista korkeaan maitotuotokseen. Fysiologisen hyperketonemian muuttuessa subkliiniseksi ketoosiksi alkavat ketoaineiden negatiiviset vaikutukset. Subkliinisessä ketoosissa hyperketonemia lisää riskiä sairastua muihin sairauksiin, lehmän aikaisempaan poistoon karjasta, heikentää hedelmällisyyttä ja aiheuttaa immunosuppressiota. Ketoaineita hyödynnetään ketoosin diagnostiikassa. Ketoaineita voidaan mitata verestä, maidosta ja virtsasta. Veren BHB:n mittaamiseen on kehitetty useita kannettavia mittareita, jotka antavat tarkan arvon ketoaineiden tasosta lehmän äärellä. Maidosta ja virtsasta voidaan määrittää ketoainetasot semikvantitatiivisesti, mikä on riittävä kliinisen ketoosin diagnostiikkaan. Yleisesti ottaen verestä mittaaminen on herkin ja tarkin tapa, maitotestit eivät ole tarpeeksi sensitiivisiä subkliinisen ketoosin diagnostiikkaan ja virtsatestit näyttävät liikaa vääriä positiivisia.
Ohjelmistokehityksen konsulttien ammatillisen oppimisen ja kehittymisen halua ja kykyä tukevat tekijät Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404161709
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...a21/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Maisterintyö tutkii ohjelmistokehityskonsulttien oppimisen halua ja kykyä tukevia tekijöitä. Teoreettinen viitekehys ja aikaisempi tutkimustausta selittävät oppimista sosiokulttuurisen ja kognitiivisen oppimisteorian avulla. Molemmat näkökulmat ovat tarpeellisia tässä tutkimuksessa, koska asiantuntijatyön vaatimukset oppimisella ovat vahvasti sidoksissa sosiaalisen osaamisen tasoon ja kapitalistiseen kulttuuriin. Toisinaan oppimisen halua ja kykyä voidaan ymmärtää laajemmin yhdistämällä kognitiivinen näkökulma sosiaaliseen rinnalle, joka käsittää henkilökohtaiset edellytykset oppimiselle merkittävinä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena haastattelututkimuksena, jossa seitsemän asiantuntijan kokemusten syväanalyysi pyrkii vastaamaan viiteen tutkimuskysymykseen. Oppiminen ja osaamisen kehittäminen ovat henkilökohtaisia prosesseja, joiden ymmärtämiseen vaaditaan kattavaa analyysiä asenteista, uskomuksista ja ympäristöstä, jotta eri tekijöiden vaikutukset tuloksiin voidaan huomioida. Tutkimuksen tulokset kertovat, että oppimista haittaavien asioiden poistaminen ja hyvinvointia tukeva ympäristö, merkityksellisyys, tietoisuus, työssä oppiminen ja yhteisö ovat merkittäviä tekijöitä konsulttien halussa ja kyvyssä oppia.
Rekisteröidyllä on oikeus saada tutustua (right of access) häntä koskeviin tietoihin, joita rekisterinpitäjä käsittelee. Tästä henkilötietojen tarkastusoikeudesta säädetään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa. Tutkielmassa tarkastellaan rekisteröidyn tarkastusoikeuden rajoja lainopin keinoin. Tutkielma koostuu kahdesta pääasiallisesta tutkimuskysymyksestä. Ensiksi tarkastelussa on henkilötietojen määritelmä, sillä tarkastusoikeuden rajojen ymmärtämistä varten on tiedettävä, mitä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetaan henkilötiedoilla. Toiseksi tutkielmassa selvitetään tarkastusoikeuden toteuttamista koskevien säännösten sisältöä ja tunnistetaan niistä tarkastusoikeutta rajoittavia tekijöitä. Kysymyksiä tarkastellessa mukana kulkee tietosuojalainsäädäntöön sisältyvä läpinäkyvyysperiaate. Tutkielmassa esitetään, että henkilötietojen määritelmä vaikuttaa keskeisellä tavalla rekisteröidyn tarkastusoikeuden rajoihin. Tietosuojalainsäädännössä henkilötiedot ymmärretään erittäin laajasti ja määritelmän alle kuuluvien tietojen moninaisuus haastaa rekisterinpitäjiä tarkastuspyyntöihin vastattaessa. Tutkielma onnistuu tunnistamaan useita yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä, jotka rajoittavat rekisteröidyn tarkastusoikeutta. Merkittävimmät havainnot liittyvät rekisterinpitäjän toimintaan ilmeisen kohtuuttoman tai perusteettoman pyynnön tilanteessa sekä oikeuksien väliseen intressipunnintaan. Tarkastusoikeutta ei saa käyttää väärin, eikä oikeus käsiteltävien henkilötietojen jäljennökseen saa haitata muiden oikeuksia ja vapauksia. Tarkasteltavasta unionin oikeuskäytännöstä kuitenkin selviää, että rajoituksia rekisteröidyn oikeuksiin on tulkittava suppeasti. Tulkinnassa on erityisesti huomioitava tietosuoja-asetuksen tavoitteet ja asetuksella suojeltavat perusoikeudet.
”Mitä muuta teet kuin urheilet?” – joukkueurheilijanaisten toissijaisuus mediassa Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404221796
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...b58/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan kolmen naishuippujoukkuelajin - muodostelmaluistelun, cheerleadingin ja joukkuevoimistelun - arvottamista Helsingin Sanomien digitaalisissa artikkeleissa vuosina 2018–2023, sekä sitä kuinka nämä artikkelit samalla vahvistavat maskuliinisten urheilulajien normia urheilun kentällä. Tutkielman menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, ja se sijoittuu feministisen urheilu- ja mediaurheilun tutkimuskentälle. Urheilussa maskuliinisten urheilulajien valta-asetelma on edelleen vahva, mikä näkyy Suomessa huippujoukkuelajien ammattilaisuustason sukupuolijakaumassa: urheilijanaisten osuus on lähes olematon. Naisvoittoiset joukkuelajit eivät ole saavuttanut ammattilaistasoa eivätkä samankaltaista arvostusta kuin maskuliiniset joukkuelajit, kuten jääkiekko, jalkapallo ja koripallo. Urheilumedioiden rooli on merkittävä, kun tarkastellaan erilaisia tekijöitä, jotka rakentavat maskuliinisten urheilulajien valta-asemaa. Tutkielman aineistoksi muodostui 37 Helsingin Sanomien digitaalista artikkelia, jotka ilmestyivät muodostelmaluistelun, cheerleadingin ja joukkuevoimistelun vuosittaisten MM-kilpailujen ajankohtana. Aineistoista hahmotin kriittisen diskurssianalyysin avulla neljä erilaista diskurssia, jotka esiintyivät jokaisen tutkielman lajin osalta vuosittain: lajikuvaus-, kilpailutulos- ja analyysi-, urheilijakuvaus-, sekä ammattilaisuushaavediskurssit. Jokaisesta eri diskurssiteemasta hahmottui selkeitä keinoja, joilla artikkelit vahvistavat maskuliinisten joukkuelajien asemaa, samalla arvottaen naisvoittoisten joukkuelajien toissijaisuutta. Tutkielmastani käy ilmi, kuinka maskuliinisten lajien valta pitää yhä urheilumediassa normin asemaa ja miten se heijastuu eri diskursseihin. Tämä havainto osoittaa, kuinka tärkeää feministisen urheilututkimuksen olisi huomioida myös joukkuelajit, sekä joukkueurheilulajien sukupuolittuneisuuden vaikutukset maskuliinisten urheilulajien valta-asetelmaa purettaessa. Mikäli urheilijanaisten asemaa saadaan parannettua, voi se myös avata mahdollisuuksia muille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille urheilun ja huippu-urheilun parissa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404221797
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...649/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
This thesis examines how otaku subculture has been considered in narratives of contemporary art. I will analyze how the relationship of otaku culture and art is presented in art historical bibliography and selected curatorial texts, with special attention on the usage and discourse on character (kyarakutaa) motifs. The materials consist of literature and articles on Japanese art history, art criticism and culture industry, as well as curatorial texts from two 2022 exhibitions About Character Painting and Nijigen-ha. The theoretical framework is based on the concept of cultural fields (Bourdieu 1993), and utilizes Baumann’s (2001, 2007) outline on conditions for artistic legitimization. Additionally, in the light of subculture studies, otaku culture and aesthetic theory concerning its semiotic nature will be reviewed. Many conditions have affected the way otaku character motifs have become a recurring topic within the history of fine arts. These include broader phenomena, such as the effects of culture policy and national branding linked to economic growth. Otaku motifs in art have also been connected to the rise of social media and alternative artistic practices that elude legitimized art institutions, such as museums and art universities. The differences in the operations and objectives within different cultural fields, i.e. the field of fine art and subcultural fields, manifest especially in how subcultural phenomena is treated within the field of fine art. In order to research otaku art beyond the perspectives that center national culture policy and art historical narratives built in the landscape of the 2000s, this work’s critical attention is expanded to include alternative institutions. By recognizing points of conflict between the systems pertaining to fine art and otaku subculture, I problematize the way low-hierarchical and amateur production modes have been capitalized to evoke appearances of authenticity and novelty in fine arts. Motifs associated with otaku culture came to the spotlight in art around the turn of the 21st century. Within over 20 years, artists’ affiliation with otaku culture and the overall nature of subcultural production have undergone changes that have not been sufficiently researched in academia. In the selected art historical examples and curatorial texts, we can observe narratives pointing to an artistic movement where visual conventions of otaku culture do not necessarily follow narratives of art that pose the use of character motifs as pastiches of otaku culture and media franchises. Instead, they are presented as modes of expression emerging from the environment of internet platforms, originating their formal mannerisms from contexts of subcultural production and amateur illustration. Many artists work within both otaku spaces and the field of fine art. Especially the two curatorial texts in focus emphasize young artists’ digital nativism, social media, as well as character imagery’s permeation into the everyday. Considering some current critical approaches of “otaku” art and character motifs, I suggest that this examination of more recent phenomena, such as these exhibitions, could open possibilities for new art historical knowledge.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404221801
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...3f1/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tutkielmani tarkastelee moraalipsykologian näkökulmasta 1600-luvun sukurutsaa Suomes-sa. Vahvistan aiemman tutkimuksen tulkintaa sukurutsasta Jumalan vastaisena rikoksena ja moniselitteisenä ilmiönä. Tähän vaikutti Jumalan lain monitulkinnallisuus sekä Jumalan lain ja maallisten lakien yhtäaikainen soveltaminen sukurutsarikoksissa. Lisään ymmärrystä siitä, kuinka Jumala voitiin kokea yhdeksi osapuoleksi sukurutsarikiksessa analysoimalla Jumalaan vetoamisia oikeuspöytäkirjoissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on relationaalis-situationaalinen moraaliteoria, joka on muodostamani synteesi, jonka avulla tutkin moraalia. Synteesi pohjautuu Chelsea Scheinin ja Kurt Grayn dyadiseen moraaliteoriaan ja Dan Sperberin teoriaan representaati-oiden epidemiologiasta. Tutkielmassani testaan moraalia selittävien psykologisten teorioi-den soveltuvuutta historiantutkimuksessa. Haastetta aiheuttaa nopeasti syntyvien moraaliar-vostelmien tarkastelu historiallisilla aineistoilla. Lähdeaineiston runkona on 80 alioikeuksien oikeuspöytäkirjaa, joissa käsitellään sukurutsaa. Aineisto on haettu tuomiokirjakortisto Tuokosta, tutkimuskirjallisuudesta ja jäljittämällä oikeuspöytäkirjoja. Hyödynnän myös Turun hovioikeuden 1600-luvulta säilyneitä sakko-tuomioita ja annettuja kuolemantuomioita. Lisäksi aineiston tukena on esivaltaa edustavia painettuja aineistoja. Analyysini perustuu laadulliselle tarkastelulle, jota tuen sukurutsan rikosrakenteen määrällisellä esityksellä. Sukurutsarikoksen rikosrakenne oli monitulkintai-nen ja suhtautuminen niihin oli ankaraa. Vakavampia kuolemantuomioon johtaneita suku-rutsasuhteita esiintyy enemmän kuin lievempiä sakkotuomioon päättyneitä tapauksia. Veri-sukulaisten välisiä suhteita esiintyy huomattavasti vähemmän kuin lankosukulaisten välisiä. Sukurutsaan kohdistuneet moraaliarvostelmat tulivat käräjille tutkittavaksi yleensä silloin, kun laittoman suhteen biologiset seuraukset äidin raskauksineen ja aviottomine lapsineen tulivat ilmi. Sukurutsaan liittyviin moraalikäsityksiin vaikutti huoli Jumalasta ja avioliitos-ta, sillä sukurutsa häpäisi niitä. Käsitys Jumalan vastaisesta sukurutsasta oli levinnyt rah-vaan pariin, mistä osoituksena on rahvaan Jumalaan vetoamiset. Huolehtimalla Jumalan tahdon toteutumisesta ja avioliiton eheydestä suvut varmistivat maineensa puhtauden, suvun toimeentulon ja suvun jatkumisen. Seksuaalisuuteen ja puhtauteen palautuvat moraalikäsi-tykset aiheuttivat vaikeita konfliktitilanteita, joissa yksilön etu oli alisteinen ryhmän etuun nähden.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404221799
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...7c4/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
This thesis explores the evolution of domestic violence legislation in post-Soviet states with a focus on Russia, Belarus, Armenia, and Ukraine, examining the role of traditional values in shaping legal frameworks. The research investigates the impact of cultural sovereignty, political rhetoric, and feminist and patriarchal theories on the modernization of domestic violence laws. The central question addressed is whether reliance on traditional values hinders progress in domestic violence legislation in these countries. The study delves into how traditional values are defined in family codes and interpreted through cultural norms. The analysis extends to concepts and strategies justifying the presence of traditional values in national legislation, evaluating political rhetoric, and examining the implications of relying on such values. A narrative analysis of policy documents explores how traditional values rhetoric is enshrined, followed by an examination of domestic violence protection in national legislation and case law. The research reveals the complex interplay between tradition, governance, and societal evolution, highlighting the tension between cultural sovereignty and the adoption of modern legal standards. The study finds that the reliance on traditional values poses a significant challenge to the modernization of domestic violence legislation in post-Soviet states. The resistance to ratifying international instruments, particularly the Istanbul Convention, reflects a commitment to maintaining cultural autonomy. Despite similarities in cultural and historical backgrounds, the countries exhibit variations in their approach to modernization, with some demonstrating more progressive strides, such as Ukraine, while others resist change, exemplified by Russia.
”Sen suurempaa rakkautta ei ole” : Sankarihautajais- ja muistopuheiden raamatullisuus sekä teologinen keskustelu sananjulistuksesta vuosina 1939–1941 Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404221800
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...c02/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tutkielma käsittelee talvisodan aikaisten sankarihautajais- ja muistopuheiden raamatullisuutta sekä sananjulistuksesta käytyä teologista keskustelua vuosina 1939–1941. Tutkielmassa tarkastellaan reseptio- ja vaikutushistorian menetelmin sitä, miten talvisodan aikaisissa sankarihautajais- ja muistopuheissa tulkittiin, välitettiin ja käytettiin Raamattua. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan perinteisin historiantutkimuksen menetelmin sitä, minkälaista keskustelua sankarihautajaispuheista, sananjulistuksesta sekä sielunhoidosta käytiin teologien ja papiston keskuudessa välirauhan aikana. Tutkielman kiinnostuksen kohteena on teologisen tulkinnan ja oppineisuuden historia. Talvisodan historiasta on kirjoitettu paljon, mutta sodan tarkastelu papiston näkökulmasta on jäänyt vähäiselle huomiolle. Tutkielmassa hyödynnetään lähteenä talvisodan aikaista homileettista aineistoa, eli sankarihautajais- ja muistopuheita. Lisäksi lähteenä käytetään Raamattua, lehtimateriaalia, Tampereen yleisen ja yksityisen pappeinkokouksen arkistomateriaaleja, aikaan liittyvää homiletiikan tutkimusta sekä muita tulkinnan apuvälineitä, kuten kirkkokäsikirjaa. Tutkielma osoittaa, että raamatunjakeista saatettiin jättää jotain pois, silloin kun ne eivät palvelleet sielunhoidollisia tavoitteita ja lohduttamista. Raamatun kertomuksia voitiin myös ylittää, jättää ne avoimeksi tai luoda tilanteeseen soveltuvaa teologista tulkintaa sekä välittää ihanteita ja esikuvia. Tutkielma osoittaa myös, ettei sananjulistuksesta ja sielunhoidosta vallinnut papiston kesken yksimielisyyttä. Oikean tulkinnan sekä lohduttamisen välillä nähtiin ristiriitaisuuksia. Myös sodan uskonnollisista vaikutuksista esitettiin eriäviä näkemyksiä.
Liikuntaa opettavien opettajien intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssit Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404221795
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...186/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Liikunnanopetuksessa kaikki toiminta on ruumiillista: työskentelyvälineenä toimii oma keho ja arvioinnin kohteena kehon suoritukset. Lisäksi kosketuksella, läsnäololla ja vuorovaikutuksella on merkittävä rooli juuri liikunnanopetuksessa. Liikunnanopetukseen sisältyy myös paljon heteronormatiivisia ja sukupuolistereotypioita vahvistavia käytänteitä ja puhetapoja. Tämä liikunnanopetuksen erityisluonne onkin erityisen mielenkiintoinen juuri seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmista. Tästä syystä on tärkeää selvittää, minkälaista osaamista ja tietämystä liikuntaa opettavilta opettajilta näiden teemojen sisältä löytyy. Tutkimustehtävänäni oli selvittää, miten liikuntaa opettavat opettajat arvioivat omat intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssinsa. Toisin sanoen selvitin, miten liikuntaa opettavat opettajat mielestään osaavat huomioida sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden opetuksessaan ja minkälainen tietämyksen taso opettajilla aiheesta on. Hankin tutkielman aineiston webropol-kyselylomakkeen avulla, johon vastasi 123 varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa työskentelevää liikuntaa opettavaa opettajaa. Keskityin kyselylomakkeen monivalintakysymyksiin, joissa opettajat arvioivat osaamistaan jokaisessa kysymyksessä viisiportaisen Likert-asteikon avulla. Kysymykset kohdentuivat liikuntaa opettavien opettajien pedagogisiin taitoihin, sosiaalisiin taitoihin ja tietoperustaan. Näistä muodostuivat tutkielman kolme pääkompetenssia. Toteutin tutkielman määrällisenä tutkimuksena ja analysoin kyselyn tuloksia kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Kompetenssien keskiarvoja vertailin ammatin ja sukupuolen näkökulmasta. Tulosten mukaan liikuntaa opettavat opettajat kokevat omat intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssit hyväksi: kompetenssien yhteiskeskiarvot vaihtelivat 3,89-4,56 välillä. Opettajien arvioimista kompetensseista oli havaittavissa eroja sukupuolten ja ammattien välillä, mutta koska otoskoko jäi melko pieneksi, löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja hyvin vähän.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404161729
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...c41/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tiedekunta: Eläinlääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Tekijä: Outi Haarakangas Työn nimi: Lypsykarjan terveydenhuolto – Miten eläinlääkärit täyttävät lypsykarjatilan Naseva-vuosikatsauslomakkeen? Työn laji: Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2024 Sivumäärä: 46 Avainsanat: Naseva, nautojen terveydenhuolto, nauta Ohjaaja tai ohjaajat: Mari Hovinen, Minna Kujala-Wirth, Tiina Kauppinen Työn johtaja: Minna Kujala-Wirth Osasto tai osastot: Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto Oppiaine: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tuotantoeläinten hyvinvointi on noussut merkittäväksi arvoksi ja siitä huolehtiminen koetaan tärkeäksi. Suomessa jäsenmeijereiden ja -teurastamoiden rahoittamaan vapaaehtoiseen nautojen terveydenhuoltojärjestelmä Nasevaan kuuluvat melkein kaikki maan lypsykarjatilat. Naseva järjestelmässä keskeistä on tilan ja eläinlääkärin välinen terveydenhuoltosopimus sekä siihen kuuluva vähintään kerran vuodessa tehtävä terveydenhuollon neuvonta- eli vuosikatsauskäynti. Näillä käynneillä halutaan varmistaa kansallisen terveydenhuollon tavoitteiden täyttyminen tiloilla. Lisäksi vuosikatsauskäyntien arvioita hyödynnetään mm. tilojen saamien rahallisten palkkioiden määrittämisessä, tutkimuksessa sekä elintarvikeketjun turvallisuuden takaamisessa. Tässä lisensiaattityössä Nasevan vuosikatsauskäynnillä tarkoitetaan asiantuntijaryhmän määrittelemää perussisältöistä vuosikatsauskäyntiä ja sen perusteella täytettävää, käynnin arviot sisältävää, vuosikatsauslomaketta. Tuoreen tutkimuksen mukaan eläinlääkäri selittää 36–47 % lypsykarjatilojen vuosikatsauskäyntien kokonaisarvioiden vaihtelusta. Tutkimuksessamme selvitimme eläinlääkäreiden Naseva vuosikatsauslomakkeen täyttämiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiheesta ei ole aiemmin julkaistu tutkimuksia. Tavoitteenamme oli mm. selvittää mitkä asiat estävät eläinlääkäreitä antamasta Naseva vuosikatsauksen arviointiohjeen mukaisen huonoimman arvion eli ”korjattavaa”. Tavoitteena oli myös selvittää, vaikuttaako eläinlääkärin näkemys vuosikatsauskäynnin hyödyistä tilalle tai työlleen, hänen suhtautumiseensa vuosikatsauskäyntien tekemiseen. Tutkimuksemme puhelinhaastattelut tehtiin touko-kesäkuussa 2021. Vuosina 2019–2020 lypsykarja-tiloille Naseva vuosikatsauskäyntejä tehneet eläinlääkärit jaettiin vuosikatsauskäynneillä antamiensa kokonaispisteiden, vuosikatsauskäynnin kohteen pitomuodon (pihatto- tai parsinavetta) sekä vuodessa tekemiensä vuosikatsauskäyntien määrän mukaan seitsemään ryhmään. Muodostetuista ryhmistä arvottiin 4–5 eläinlääkäriä haastateltaviksi, ja yhteensä haastateltiin 27 eläinlääkäriä. Tutkimuksessamme todettiin, että eläinlääkäreiden Naseva vuosikatsauskäynnin arviointiohjeen mukaisen huonoimman arvion antamista estävät asiat voitiin jakaa neljään luokkaan: toiveikkuus, sääli tai voimakas empatia, epävarmuus tai pelko väärästä arviosta sekä asenteet ja arvot. Haastattelututkimukseni on kvalitatiivinen ja ensimmäinen Suomessa tästä aiheesta julkaistava tutkimus. Pilottitutkimus antoi mielenkiintoista osviittaa vuosikatsauslomaketta täytettäessä eläinlääkäriin vaikuttavista asioista ja pohjatietoa lisätutkimusten suunnitteluun. Lisätutkimuksia tarvitaan syvällisemmän ja tarkemman tiedon saamiseksi aiheesta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202204201727
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...6e7/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Luustodysplasiat ovat heterogeeninen ryhmä harvinaisia perinnöllisiä sairauksia, joissa normaali luun rakenne, mineralisaatio, kasvu tai muoto on häiriintynyt. Luustodysplasioiden vakavuus vaihtelee jo sikiöaikana kuolemaan johtavista taudeista pelkkään lievään lyhytkasvuisuuteen. Suomalainen tautiperimä vaikuttaa Suomessa tavattavien luustotautien geneettiseen kirjoon. Suomalaiseen tautiperimään kuuluvia luustodysplasioita ovat esimerkiksi rusto-hiushypoplasia ja diastrofinen dysplasia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata Naistenklinikalla Sikiötutkimusyksikössä 2013–2020 epäiltyjen ja diagnosoitujen luustodysplasioiden geneettinen kirjo sekä havainnoida diagnostisia menetelmiä, joilla diagnoosi on saavutettu. Tutkimuksen tarkoituksena on tarjota tietoa, jolla voidaan tarkentaa ja ohjata diagnostista prosessia luustodysplasioiden epäilystä onnistuneeseen diagnostiikkaan. Tutkimuksessa analysoitiin kaikki 121 tammikuun 2013 ja maaliskuun 2020 välisenä ajanjaksona Sikiötutkimusyksikköön ohjattua raskautta, joissa epäiltiin luustodysplasiaa. Tutkimuksessa havaittiin 36 geneettisesti varmistettua luustodysplasiaa, joista 50 % kuului suomalaiseen tautiperimään. Toiset 50 % oli globaalisti tavattavia luustodysplasioita, kuten osteogenesis imperfecta ja tanatoforinen dysplasia. Mukana oli myös hyvin harvinaisia luustodysplasioita. Diagnosoitaessa suomalaiseen tautiperimään kuuluvia sairauksia suppeammatkin diagnoosimenetelmät, kuten valtamutaatiotutkimukset, johtivat diagnooseihin. Aineistossa havaittiin kuitenkin selvästi laajempien diagnostisten menetelmien, kuten geenipaneelien, käytön yleistyminen ja niiden roolin korostuminen sikiödiagnostiikassa. Luustodysplasiaepäilyn heräämiseen johtavia poikkeavia löydöksiä oli useita. Pääasiallinen ensilöydös oli poikkeava ultraäänitutkimuksen tulos kasvun tai luuston osalta. Kuitenkin myös kohonnut niskaturvotus ja poikkeava ensimmäisen raskauskolmanneksen yhdistelmäseula yhdistyivät aineistossa luustodysplasioihin. Tutkimuksen tulosten perusteella suomalainen tautiperimä kattaa merkittävän osan Suomessa diagnosoitavista luustodysplasioista, joten suomalaisten valtamutaatioiden tulee sisältyä luustodysplasioiden tutkimuksiin diagnosoitaessa suomalaista väestöä. Globaalisti esiintyvien ja hyvin harvinaisten luustodysplasioiden mahdollisuus on kuitenkin aina huomioitava diagnostiikassa.
Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
Utilizing scRNAseq data mining and ex vivo methods to map intestinal stromal-epithelial interactions in health and disease Näytä tarkat tiedot
The gastrointestinal (GI) epithelium is composed of a single layer of cells with a turnover time of only a few days. Due to its location at the barrier between GI tract contents and the underlaying mucosa, the epithelium is constantly exposed to stress such as toxic agents and a variety of pathogens and susceptible to injury. Accordingly, the homeostatic growth as well as repair of injury in epithelium must be efficient and strictly regulated. Misregulated repair of the injured epithelium can lead to pathologies such as chronic inflammation or cancer. Underlying stromal cells such as fibroblasts provide growth factors and other signaling molecules regulating the epithelial cell stemness, differentiation and repair, but the stromal regulatory pathways during regeneration are poorly understood. The aim of this study was to establish a consensus view on the heterogeneity of GI fibroblasts, as well as to map potential epithelium derived signals affecting fibroblast function in homeostatic and injury situations using literature review, in silico approaches, and murine primary intestinal fibroblast culture. Seurat and CellChat R packages were used to perform integration and interaction analyses of six previously published mouse and three human single- cell RNA-sequencing datasets of colonic epithelial and mesenchymal cells isolated in homeostatic and/or inflammatory conditions. Murine primary intestinal fibroblasts were treated with identified potential signaling factors ex vivo and 3’RNAseq was performed to identify transcriptional responses. Both mesenchymal and epithelial cell clusters were identified in the scRNAseq data. Interestingly, similar fibroblast populations could be found in the murine and human data. I identified several epithelium-derived signaling molecules potentially targeting GI fibroblasts and focused on Gas6-Axl pathway and lactate. I confirmed high and specific expression of the Gas6 receptor Axl in intestinal fibroblasts, but recombinant Gas6 failed to induce significant changes in cultured primary fibroblasts. Lactate-treated primary intestinal fibroblasts reprogrammed their transcriptome with main alterations in metabolic pathways and induction of neutrophil-attracting chemokines. In this work I suggest a consensus model for GI fibroblast subpopulations and suggest epithelium derived lactate as a powerful means to reprogram fibroblasts.
Fibroottinen dysplasia pään ja kaulan alueella : systemaattinen kirjallisuuskatsaus Näytä tarkat tiedot
Fibroottinen dysplasia on hyvänlaatuinen luuston harvinaissairaus. Taudinkuvassa alkionkehityksen aikainen mutaatio johtaa luun kehityshäiriöön ja luunsisäisten sidekudospesäkkeiden muodostumiseen. Fibroottinen dysplasia voi esiintyä yhdessä tai useammassa luussa, ja siitä tunnetaan myös syndromisia muotoja. Tauti on suurimmalla osalla potilaista aktiivinen lapsuudesta nuoruusikään, ja leesioiden kehitys pysähtyy useimmilla luuston kasvun päättyessä. Oirekuva on riippuvainen leesion sijainnista. Pään ja kaulan alueella oireina esiintyy muun muassa kasvojen ja kallon luiden deformaatioita, aistielinten häiriöitä sekä päänsärkyä, mutta leesio voi myös olla oireeton sattumalöydös. Hoitolinjan valinta tapahtuu potilas- ja tapauskohtaisesti. Vaihtoehtoina on pesäkkeen operatiivinen poisto kokonaisuudessaan tai osittain, tai leesion kehitystä voi myös seurata. Taudin patofysiologian selkiytymisen myötä on potilaiden hoidossa viime vuosikymmeninä aloitettu suonensisäisesti annosteltavien syklisten bisfosfonaattien käyttö, ja uusia hoitomuotoja etsitään edelleen. Tässä katsauksessa käydään läpi pään ja kaulan alueen fibroottisesta dysplasiasta vuosina 2010-2021 julkaistua kirjallisuutta ja tarkastellaan tuoreinta saatavilla olevaa tutkimusnäyttöä taudinkuvan, histopatologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen suhteen. Tutkielma suoritetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, hyödyntäen PRISMA-protokollaa. Fibroottisen dysplasian diagnostiikka- ja hoitokäytännöissä on viimeisen vuosikymmenen aikana siirrytty konservatiivisempaan suuntaan, mutta taudin definitiivinen hoito on edelleen kirurginen. RANKL-inhibiittori denosumabi on uusi, potentiaalinen hoitomuoto. Suoneen annosteltavien bisfosfonaattien käytön suhteen lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan selvittämään potilaskohtaista soveltuvuutta. Taudin geneettisten ja histopatofysiologisten mekanismien edelleen valottuessa uusia hoitomuotoja etsitään ja kehitetään myös tulevaisuudessa.