Hakutulokset
- Näytetään 1 - 20 / 2 298 142
- Siirry seuraavalle sivulle
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202204201727
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...ff7/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Luustodysplasiat ovat heterogeeninen ryhmä harvinaisia perinnöllisiä sairauksia, joissa normaali luun rakenne, mineralisaatio, kasvu tai muoto on häiriintynyt. Luustodysplasioiden vakavuus vaihtelee jo sikiöaikana kuolemaan johtavista taudeista pelkkään lievään lyhytkasvuisuuteen. Suomalainen tautiperimä vaikuttaa Suomessa tavattavien luustotautien geneettiseen kirjoon. Suomalaiseen tautiperimään kuuluvia luustodysplasioita ovat esimerkiksi rusto-hiushypoplasia ja diastrofinen dysplasia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata Naistenklinikalla Sikiötutkimusyksikössä 2013–2020 epäiltyjen ja diagnosoitujen luustodysplasioiden geneettinen kirjo sekä havainnoida diagnostisia menetelmiä, joilla diagnoosi on saavutettu. Tutkimuksen tarkoituksena on tarjota tietoa, jolla voidaan tarkentaa ja ohjata diagnostista prosessia luustodysplasioiden epäilystä onnistuneeseen diagnostiikkaan. Tutkimuksessa analysoitiin kaikki 121 tammikuun 2013 ja maaliskuun 2020 välisenä ajanjaksona Sikiötutkimusyksikköön ohjattua raskautta, joissa epäiltiin luustodysplasiaa. Tutkimuksessa havaittiin 36 geneettisesti varmistettua luustodysplasiaa, joista 50 % kuului suomalaiseen tautiperimään. Toiset 50 % oli globaalisti tavattavia luustodysplasioita, kuten osteogenesis imperfecta ja tanatoforinen dysplasia. Mukana oli myös hyvin harvinaisia luustodysplasioita. Diagnosoitaessa suomalaiseen tautiperimään kuuluvia sairauksia suppeammatkin diagnoosimenetelmät, kuten valtamutaatiotutkimukset, johtivat diagnooseihin. Aineistossa havaittiin kuitenkin selvästi laajempien diagnostisten menetelmien, kuten geenipaneelien, käytön yleistyminen ja niiden roolin korostuminen sikiödiagnostiikassa. Luustodysplasiaepäilyn heräämiseen johtavia poikkeavia löydöksiä oli useita. Pääasiallinen ensilöydös oli poikkeava ultraäänitutkimuksen tulos kasvun tai luuston osalta. Kuitenkin myös kohonnut niskaturvotus ja poikkeava ensimmäisen raskauskolmanneksen yhdistelmäseula yhdistyivät aineistossa luustodysplasioihin. Tutkimuksen tulosten perusteella suomalainen tautiperimä kattaa merkittävän osan Suomessa diagnosoitavista luustodysplasioista, joten suomalaisten valtamutaatioiden tulee sisältyä luustodysplasioiden tutkimuksiin diagnosoitaessa suomalaista väestöä. Globaalisti esiintyvien ja hyvin harvinaisten luustodysplasioiden mahdollisuus on kuitenkin aina huomioitava diagnostiikassa.
Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
Utilizing scRNAseq data mining and ex vivo methods to map intestinal stromal-epithelial interactions in health and disease Näytä tarkat tiedot
The gastrointestinal (GI) epithelium is composed of a single layer of cells with a turnover time of only a few days. Due to its location at the barrier between GI tract contents and the underlaying mucosa, the epithelium is constantly exposed to stress such as toxic agents and a variety of pathogens and susceptible to injury. Accordingly, the homeostatic growth as well as repair of injury in epithelium must be efficient and strictly regulated. Misregulated repair of the injured epithelium can lead to pathologies such as chronic inflammation or cancer. Underlying stromal cells such as fibroblasts provide growth factors and other signaling molecules regulating the epithelial cell stemness, differentiation and repair, but the stromal regulatory pathways during regeneration are poorly understood. The aim of this study was to establish a consensus view on the heterogeneity of GI fibroblasts, as well as to map potential epithelium derived signals affecting fibroblast function in homeostatic and injury situations using literature review, in silico approaches, and murine primary intestinal fibroblast culture. Seurat and CellChat R packages were used to perform integration and interaction analyses of six previously published mouse and three human single- cell RNA-sequencing datasets of colonic epithelial and mesenchymal cells isolated in homeostatic and/or inflammatory conditions. Murine primary intestinal fibroblasts were treated with identified potential signaling factors ex vivo and 3’RNAseq was performed to identify transcriptional responses. Both mesenchymal and epithelial cell clusters were identified in the scRNAseq data. Interestingly, similar fibroblast populations could be found in the murine and human data. I identified several epithelium-derived signaling molecules potentially targeting GI fibroblasts and focused on Gas6-Axl pathway and lactate. I confirmed high and specific expression of the Gas6 receptor Axl in intestinal fibroblasts, but recombinant Gas6 failed to induce significant changes in cultured primary fibroblasts. Lactate-treated primary intestinal fibroblasts reprogrammed their transcriptome with main alterations in metabolic pathways and induction of neutrophil-attracting chemokines. In this work I suggest a consensus model for GI fibroblast subpopulations and suggest epithelium derived lactate as a powerful means to reprogram fibroblasts.
Fibroottinen dysplasia pään ja kaulan alueella : systemaattinen kirjallisuuskatsaus Näytä tarkat tiedot
Fibroottinen dysplasia on hyvänlaatuinen luuston harvinaissairaus. Taudinkuvassa alkionkehityksen aikainen mutaatio johtaa luun kehityshäiriöön ja luunsisäisten sidekudospesäkkeiden muodostumiseen. Fibroottinen dysplasia voi esiintyä yhdessä tai useammassa luussa, ja siitä tunnetaan myös syndromisia muotoja. Tauti on suurimmalla osalla potilaista aktiivinen lapsuudesta nuoruusikään, ja leesioiden kehitys pysähtyy useimmilla luuston kasvun päättyessä. Oirekuva on riippuvainen leesion sijainnista. Pään ja kaulan alueella oireina esiintyy muun muassa kasvojen ja kallon luiden deformaatioita, aistielinten häiriöitä sekä päänsärkyä, mutta leesio voi myös olla oireeton sattumalöydös. Hoitolinjan valinta tapahtuu potilas- ja tapauskohtaisesti. Vaihtoehtoina on pesäkkeen operatiivinen poisto kokonaisuudessaan tai osittain, tai leesion kehitystä voi myös seurata. Taudin patofysiologian selkiytymisen myötä on potilaiden hoidossa viime vuosikymmeninä aloitettu suonensisäisesti annosteltavien syklisten bisfosfonaattien käyttö, ja uusia hoitomuotoja etsitään edelleen. Tässä katsauksessa käydään läpi pään ja kaulan alueen fibroottisesta dysplasiasta vuosina 2010-2021 julkaistua kirjallisuutta ja tarkastellaan tuoreinta saatavilla olevaa tutkimusnäyttöä taudinkuvan, histopatologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen suhteen. Tutkielma suoritetaan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, hyödyntäen PRISMA-protokollaa. Fibroottisen dysplasian diagnostiikka- ja hoitokäytännöissä on viimeisen vuosikymmenen aikana siirrytty konservatiivisempaan suuntaan, mutta taudin definitiivinen hoito on edelleen kirurginen. RANKL-inhibiittori denosumabi on uusi, potentiaalinen hoitomuoto. Suoneen annosteltavien bisfosfonaattien käytön suhteen lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan selvittämään potilaskohtaista soveltuvuutta. Taudin geneettisten ja histopatofysiologisten mekanismien edelleen valottuessa uusia hoitomuotoja etsitään ja kehitetään myös tulevaisuudessa.
Makuualustan pehmeyden vaikutus hevosten uni- ja lepokäyttäytymiseen Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202304181668
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...9be/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Hevosten hyvinvoinnin merkitys on korostunut viime vuosina ja sen mittaamiseen on kehitetty erilaisia parametreja. Unen vaikutuksesta hyvinvointiin ja terveyteen tiedetään jo paljon ihmisten kohdalla, mutta hevosten unesta on vielä suhteellisen vähän tutkimustietoa. Hevosen uni koostuu non-REM ja REM-unesta, joista ensimmäistä hevonen voi nukkua osan ajasta myös seisaaltaan. REM-unta varten sen täytyy kuitenkin mennä makuuasentoon. Hevosen uni häiriintyy helposti ja hevonen voi lykätä REM-unta pitkiäkin aikoja. Tällä saattaa kuitenkin olla vaikutuksia hevosen hyvinvointiin, Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hevosten uni- ja lepokäyttäytyminen muuttuu eripaksuisilla makuualustoilla. Tutkimus oli osana UNIHEPO-hanketta ja kuului suurempaan tutkimuskokonaisuuteen. Tekemäämme tutkimusta varten 16 kliinisesti terveellä hevosilla tehtiin syksyllä 2022 cross over -kuivikekoe Ylä-Savon ammattiopistolla. Kokeessa oli yhteensä kolme käsittelyä: alkutaso (tallin tyypillinen kuivikemäärä), vähän (5 cm) kuiviketta ja paljon (15 cm) kuiviketta. Kummankin käsittelyjakson pituus oli 21 vuorokautta. Alkutasojakson jälkeen seurasi ensimmäinen käsittelyjakso, jolloin puoliin karsinoista laitettiin vähän kuiviketta ja toisiin paljon. Toisessa käsittelyjaksossa kuivikkeiden määrät karsinoissa vaihdettiin päinvastoin. Hevoset olivat samoissa karsinoissaan kaikkien jaksojen ajan. Molemmista käsittelyjaksoista nauhoitettiin kaksi (2) ensimmäistä ja kaksi (2) viimeistä yötä. Tulokset raportoitiin sekunteina ja päivittäisten keskiarvojen mediaaneina. Tässä tutkielmassa ei huomioitu alkutason dataa. Tutkimuksemme mukaan hevosten lepokäyttäytyminen oli runsaampaa ja hevoset pitivät kaulaa enemmän uniasennossa, kun kuiviketta oli karsinoissa enemmän verrattuna niukempaan kuivitukseen (p=0,002). Kylkimakuujaksojen lukumäärässä ei havaittu merkittäviä eroja käsittelyjen välillä, mutta kyljellä vietetty makuuaika oli pidempi runsaalla kuivituksella. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Runsaalla kuivikkeella hevoset menivät useammin rintalastan päälle makaamaan (p=0,013), jaksojen kesto oli pidempi (p=0,001) ja rintalastan päällä vietetty kokonaisaika oli pidempi (p=0,002) verrattuna vähäiseen kuivikkeeseen. Yllättävä tulos oli, että hevoset piehtaroivat makuujaksojen jälkeen lähes yksinomaan silloin, jos käsittelynä oli runsas kuivike (p=0,004). Myös säkäkorkeuden, makuujaksojen ja kuivikkeen määrän välisiä korrelaatioita havaittiin. Tutkimuksen tulosten ansioista saimme arvokasta lisätietoa hevosten uni- ja lepokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Samalla jatkotutkimusten tarpeellisuus korostui. Tulokset vahvistavat tieteellistä pohjaa, joka on tärkeässä asemassa hevosten hyvinvoinnin edistämisessä.
Continuous exposure to ultraviolet radiation can cause detrimental health effects in humans, including erythema, hyperpigmentation, photo-aging, and skin cancer. Sunscreens provide important protection of skin against the harmful effects of ultraviolet radiation. However, chemical and physical sunblock filters can be harmful for both human beings and the environment. There is a need for natural alternatives to commercial filters currently used in sunscreens. Mycosporine-like amino acids (MAAs) are natural microbial sunscreens produced mainly by marine organisms to protect themselves from ultraviolet radiation. There has been over three decades of interest in these natural compounds for applications in the cosmetic industry. However, low production levels in nature have hindered large-scale processes for industrial applications. Here, we demonstrates the successful expression of a MAA biosynthetic pathway from cyanobacteria in a metabolically engineered strain of Escherichia coli. Heterologous expression of the artificial codon-optimized MAA biosynthetic pathway resulted in high-level production of porphyra-334 and shinorine. These two MAAs have exceptional high molar extinction coefficients and are found in a number of commercial sunscreen formulations that rely on algal extracts. The expression of a gene encoding an ABC-transporter, which is associated with cryptic MAA biosynthetic gene clusters in cyanobacteria, in Escherichia coli resulted in the effective transport of both porphyra-334 and shinorine outside the cell. Together, these two advances improve the possibility of biotechnological production of these microbial sunscreens in industrial microbial hosts.
Explantation of Spinal Cord Stimulation Paddle Electrodes : Complication rate and predisposing factors Näytä tarkat tiedot
Selkäydinstimulaatio on tehokas hoitokeino konservatiiviselle hoidolle resistenttiin krooniseen kipuun. Tästä huolimatta, jopa 38% kaikista selkäydinstimulaattoreista joudutaan poistamaan, ja vaikka selkäydinstimulaattorin asennukseen liittyvät riskit ovat hyvin tiedossa, poistoleikkausten komplikaatioista ei ole juurikaan julkaisuja saatavilla. Meidän tavoitteena oli dokumentoida selkäydinstimulaattorien poistoon liittyvät riskit, sekä riskeille altistavat tekijät. Tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti HUS Neurokirurgialla 2/2005 – 10/2020 välillä kirurgisesti asennettujen selkäydinstimulaattorin poistoleikkauksien tuloksia ja potilaiden ominaisuuksia. Tällä aikavälillä 131 poistoleikkausta toteutettiin 106:lla potilaalla. Komplikaatioriski todettiin olevan 18.3% (24:n leikkauksen aikana). Vakavia komplikaatioita esiintyi viiden leikkauksen aikana (3.8%). Pysyvää neurologista haittaa ei dokumentoitu. Tupakointi altisti potilaat komplikaatioille (p = 0.023). Keskimäärin potilaat jotka kärsivät komplikaation viettivät päivän pidempään sairaalahoidossa (p = 0.011). Potilaat, jotka läpikävivät toistuvat (kolmesta viiteen) poistoleikkaukset kärsivät huomattavasti enemmän komplikaatioista, kuin potilaat jotka läpikävivät poistoleikkauksen vain yhden tai kaksi kertaa (15.4% VS 62.5%, p = .005). Näin ollen voidaan todeta, että selkäydinstimulaattorin poisto on suhteellisen turvallinen toimenpide. Vaikkakin vakavia komplikaatioita todettiin, ne pystyttiin hoitamaan tehokkaasti. Toistuvia poistoleikkauksia tulee harkita vakavasti, sillä tutkimusdatamme perusteella ne näyttävät lisäävän komplikaatioiden riskiä.
Viiden suuren persoonallisuuspiirteen yhteydet paranormaaleihin uskomuksiin 15 vuoden seurannassa : väestöpohjainen pitkittäistutkimus Suomessa Näytä tarkat tiedot
Objectives: In previous studies, high openness has been connected to a higher number of paranormal beliefs, agreeableness and conscientiousness have not been connected to paranormal beliefs mainly. The connections of neuroticism and extroversion with paranormal beliefs have been contradictory. However, previous research has been based on cross-sectional studies, with an emphasis on student samples. This study aimed to investigate how the five major personality traits are connected to the development of paranormal beliefs in a 15-year follow-up in a large population-based sample. Methods: The data used in the study (N = 948–1362) was from Finnish population-based follow-up study called The Cardiovascular Risk in Young Finns Study, in which six different age cohorts born between 1962 and 1977 have been studied. Paranormal beliefs were measured with the spirituality subscale (The Spiritual Acceptance vs. Rational Materialism) of the Temperament and Character Inventory questionnaire in 1997, 2001 and 2012, when the subjects were 20–50 years old. Personality traits were measured with the NEO Five-Factor Inventory questionnaire in 2007 and 2012. The relationship between personality traits and the development of paranormal beliefs was studied longitudinally with a multilevel model and cross-sectionally with regression analysis. Age, gender, and socioeconomic status were controlled in the analyses. Results and Conclusions: High openness, high neuroticism, and high extraversion were associated with higher course of paranormal beliefs at 15-year follow-up. Conscientiousness and agreeableness were not associated to the development of paranormal beliefs. Similar associations between personality traits and paranormal beliefs were also found in the cross-sectional study. The results bring unique new information on how personality traits are connected to the development of paranormal beliefs in a long follow-up. The results provide a possible explanation for why paranormal beliefs exist in the population despite increase in education and knowledge, as paranormal beliefs seem to be partially related to personality structures.
Vastasyntyneillä varsoilla ei ole lainkaan vasta-aineita veressään, minkä vuoksi ne tarvitsevat heti synnyttyään ternimaitoa, josta vasta-aineita imeytyy ruuansulatuskanavan kautta verenkiertoon. Mikäli vasta-aineiden saaminen epäonnistuu, varsat eivät pysty taistelemaan ympäristön patogeeneja vastaan ja ovat suuressa riskissä sairastua vakaviin yleistulehduksiin, jotka voivat johtaa sepsikseen ja kuolemaan. Epäonnistunutta vasta-aineiden saantia kutsutaan FPT:ksi (failure of passive transfer) eli vasta-ainepuutokseksi. FPT on tärkeä tunnistaa nopeasti ja luotettavasti heti sairaan varsan vierellä. Yliopistollisessa Hevossairaalassa FPT:n tunnistamiseen käytetään SNAP-foal IgG -pikamenetelmää, jolla mitataan varsan veren vasta-ainepitoisuutta semikvantitatiivisesti. Menetelmä ei kuitenkaan ole täysin luotettava, minkä vuoksi tutkimus vaihtoehtoisista menetelmistä oli tarpeen. Lisensiaatintyön tutkimusosuudessa verrattiin SNAP-testiä uuteen LUCIA foal IgG -menetelmään ja tulokset tarkistettiin SRID:llä (Single Radial Immunodiffusion), joka on vasta-ainepitoisuuden määrityksessä käytetty standardimenetelmä. Tutkimukseen käytettiin Hevossairaalan potilasvarsoista kerättyjä ylijäämäverinäytteitä. Kaikki menetelmät suoritettiin valmistajien ohjeiden mukaisesti. Lisäksi tutkittiin LUCIA-menetelmään vaikuttavia mahdollisia virhelähteitä, kuten näytteiden pitkää säilytysaikaa ja eri verituotteesta määritystä, sillä näitä ei ollut tutkittu aikaisemmin. Molemmille vertailtaville menetelmille laskettiin niiden luotettavuudesta kertovat herkkyys ja tarkkuus sekä ennustearvot. Odotuksena oli, että LUCIA täysin kvantitatiivisena menetelmänä on luotettavampi. Aiempien tutkimusten perusteella odotettiin, että SNAP-testin tarkkuus olisi heikko. Tutkimuksessa todettiin odotusten mukaisesti, että LUCIA on herkempi kuin SNAP-menetelmä ja sen negatiivinen ennustearvo on huomattavasti parempi. Vastoin odotuksia, molemmat testit olivat kuitenkin tarkkuudeltaan yhtä hyviä. Tutkimuksessa todettiin, että LUCIA:n tuloksiin ei vaikuttanut näytteiden pitkä jääkaappisäilytys eikä käytetty verituote. SNAP-testin käytössä oli suurempi todennäköisyys virheisiin ja sen tulokset olivat vaikeampia tulkita kuin numeerisen vastauksen antavan LUCIA-testin. LUCIA todettiin kaiken kaikkiaan luotettavammaksi menetelmäksi ja sen antama numeerinen tulos voi helpottaa hoitopäätösten tekoa
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404161742
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...377/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Nivelrikko eli osteoartriitti on kissoilla hyvin yleinen ja alidiagnosoitu rappeumasairaus, jonka esiintyvyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Edetessään nivelrikko heikentää kissan elämänlaatua. Hoitamattomana nivelrikko tekee liikkumisesta kivuliasta, mikä vaikuttaa kielteisesti kissan mielialaan. Työ toteutettiin tuottamaan suomenkielistä kirjallisuutta kissojen nivelrikosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää elinympäristön ja ruokinnallisten tekijöiden vaikutuksia kissan nivelrikon syntyyn. Tavoitteena oli kartoittaa nivelrikolta suojaavia ja sille altistavia tekijöitä. Tutkimushypoteesina oli, että kissojen ruokavalioilla ei nähdä merkitsevää yhteyttä nivelrikon esiintyvyyteen, sillä kissojen ruokinta on hyvin yhteneväistä. Toinen hypoteesi oli, että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta nivelrikon esiintyvyyteen. Tutkimukseen hyväksyttiin 460 kissaa, joiden perustietoja, elinympäristöä, terveydentilaa, ruokintaa, liikkumista ja käyttäytymistä koskevia muuttujia selvitettiin omistajille suunnatulla kyselytutkimuksella. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Nivelrikon todettiin olevan hyvin yleistä ja sen esiintyvyyden kasvavan merkittävästi iän myötä. Tutkimuksessa uroskissan kastraatio ja naaraskissan sterilisaatio osoittivat negatiivista korrelaatiota todettuun nivelrikkoon, mikä on ristiriidassa koirilla tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin. Ruokinnallisista tekijöistä raakaruoan syöminen aikuisena korreloi negatiivisesti todettuun nivelrikkoon, mikäli ruokavaliosta ainakin puolet oli raakaruokaa. Myös vähintään satunnainen kalan käyttö osoitti negatiivista korrelaatiota todettuun nivelrikkoon muuttujien yhteisvaikutuksia tarkasteltaessa. Tässä tutkimuksessa kissojen raakaruoan koostumusta tai reseptiä ei selvitetty tarkemmin ja sen mahdolliset nivelrikolta suojaavat vaikutusmekanismit jäivät epäselviksi. Ravinnon terveyttä edistävistä komponenteista tarvitaan lisätutkimusta kehittämään lemmikkien ruokintaa sairauksien ehkäisyssä. Ympäristötekijöillä ei havaittu merkitsevää vaikutusta nivelrikkoon, mikä kumosi toisen tutkimushypoteeseista. Kyselytutkimuksen luonteeseen liittyy yleisesti tunnistettuja epävarmuustekijöitä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404161739
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...f3c/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Piilevät utaretulehdukset ovat maailmanlaajuisesti lypsylehmien yleisimpiä sairauksia, ja niiden esiintyvyyden on arvioitu olevan 15–40 kertaista kliinisiin utaretulehduksiin verrattuna. Suomessa piilevien utaretulehdusten esiintyvyys on noin 20 %. Piilevät utaretulehdukset eivät aiheuta silmin havaittavia oireita, minkä vuoksi ne jäävät helposti huomaamatta, ja voivat aiheuttaa myös taloudellisia tappioita. Ne suositellaan yleensä hoidettavaksi vasta umpeutuksen yhteydessä. Tärkeimmät aiheuttajabakteerit piilevissä utaretulehduksissa ovat Staphylococcus aureus, koagulaasinegatiiviset stafylokokit, streptokokit ja Corynebacterium -suvun bakteerit. Suomessa automaattilypsytilojen määrä on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana. Automaattilypsylaitteistojen kehityksen myötä utaretulehdusten seuranta on parantunut, sillä järjestelmät mittaavat utaretulehduksessa nousevia maidon solulukuja ja sähkönjohtavuutta. Utareterveyden ylläpitäminen ja maidon laadun varmistaminen ovat automaattilypsyn keskeisiä haasteita, sillä maidon soluluvut ovat automaattilypsytiloilla keskimäärin korkeampia kuin perinteisen lypsyn tiloilla. Umpeutuksen tarkoituksena on keskeyttää lehmän maidontuotanto ennen poikimista, jotta utarekudos ehtii palautua ennen seuraavaa lypsykautta. Suositeltu umpikauden pituus on 6–8 viikkoa. Suomessa ainoa käytössä oleva menetelmä on asteittainen umpeutus, jossa maidon määrää vähennetään asteittain ennen varsinaista umpeutusta. Äkillinen umpeutus tapahtuu yhdessä päivässä ilman maitomäärän asteittaista vähentämistä, mikä voi aiheuttaa kipua ja stressiä etenkin korkeatuottoisilla lehmillä. Umpeutusmenetelmä vaikuttaa merkittävästi lehmän hyvinvointiin, ja maitomäärän vähentäminen ennen umpeutusta parantaa lehmien hyvinvointia ja terveyttä. Tämän työn tarkoituksena oli tarkastella suomalaisilla automaattilypsytiloilla asteittaisesti umpeutettujen lypsylehmien lypsytiheyden, maitomäärien ja maidonvirtauksien vaihtelua viimeisellä lypsyviikolla, sekä piilevien utaretulehdusten esiintymistä umpeutusta edeltävässä viimeisessä koelypsyssä yli 100 000 solua/ml soluttaneilla lehmillä. Aineisto koostui viideltä suomalaiselta automaattilypsytilalta vuosina 2019–2021 kerätyistä tiedoista. Kuvailevien analyysien perusteella tilojen umpeutuskäytännöt vaihtelivat paljon, ja yllättävän suuri osa (57 %) aineiston lehmistä umpeutettiin suositeltua (10–15 kg) pienemmästä maitomäärästä. Piileviä utaretulehduksia esiintyi useammin lehmillä, jotka lypsivät viimeisellä viikolla alle 100 kg kuin lehmillä, jotka lypsivät yli 100 kg. Alle 50 kg lypsäneillä utaretulehdusten esiintyvyys oli suurin. Piilevä utaretulehdus havaittiin umpeutushetkellä kaikista aineiston lehmistä 61,5 %:lla. Major-patogeenien aiheuttamat utaretulehdukset nostivat maidon solulukuja enemmän verrattuna minor-patogeenien aiheuttamiin tulehduksiin.
Psykologisten perustarpeiden yhteys yläkoululaisten oppilaiden sinnikkyyteen Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202404161700
https://helda.helsinki.fi/bitstrea...8c7/download (Helsingin yliopiston kirjasto - HELDA)
Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli selvittää itseohjautuvuusteorian mukaisesti, miten autonomia, pystyvyys ja yhteenkuuluvuus ovat yhteydessä yläkoulun oppilaiden sinnikkyyteen. Lisäksi tarkasteltiin mahdollisia sukupuolieroja sinnikkyydessä ja psykologisissa perustarpeissa. Tutkielma on osa the Growing Mind- hanketta, joka pyrkii luomaan keinoja koulujen sekä opettajien ja opiskelijoiden kehittymiseen henkilökohtaisella, sosiaalisella ja institutionaalisella tasolla. Tutkielma voi auttaa löytämään keinoja yläkoululaisten sinnikkyyden tukemiseksi. Yläkoululaisten sinnikkyyden tukeminen on tärkeää koska sinnikkyys on yhteydessä oppilaiden kouluintoon ja koulumenestykseen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisin kyselylomakkein Helsingin alueen koulujen 8- luokkalaisilta oppilailta syksyllä 2022. Aineistoa (N=1065, joista tyttöjä 46.1%, poikia 46.1% ja muut 7.8%) tarkasteltiin regressioanalyysin ja kahden riippumattoman otoksen t-testin avulla. Sukupuolieroja tarkasteltiin ainoastaan tyttöjen ja poikien välillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan psykologiset perustarpeet olivat positiivisessa yhteydessä oppilaiden sinnikkyyteen. Psykologiset perustarpeet selittivät 26% sinnikkyyden vaihtelusta. Sukupuolieroja havaittiin autonomian, pystyvyyden, yhteenkuuluvuuden ja sinnikkyyden kokemuksissa. Pojat raportoivat tyttöjä korkeampia arvoja kaikissa psykologisissa perustarpeissa sekä sinnikkyydessä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että psykologisten perustarpeiden tukeminen on merkityksellistä oppilaiden sinnikkyyden tukemisessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on laadittu aktiivisista toimijuutta korostavan oppimiskäsityksen mukaan, edistäen psykologisia perustarpeita tukevaa toimintaa. Siten tulokset tukevat Peruopetuksen opetussuunnitelman mukaisten työtapojen hyödyntämistä, joissa korostetaan oppilaiden aktiivista toimijuutta sekä tahtoa ja taitoa kehittyä ja oppia yhdessä muiden kanssa.