Vuonna 1856 julkaistu kirjanen Kirkonwäki ja Pitkä Piena sisältää kaksi vanhaa uskomustarinaa.

Tarinassa Kirkonväki (C 1741) kristitty vaimo noudetaan yöllä kirkonväen kätilöksi. Toimiessaan hän ei saa nauraa, puhua eikä siunata. Hänen palkaksi saamansa lastut ja lankavyyhti muuttuvat kultarahoiksi ja kultakäädyksi. Tarinaa on kerrottu erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Tarinassa Pitkä Piena (AT 760, C 1401) kolme morsiantaan hengiltä polttanut nuorukainen ei kuoltuaan pysy haudassaan, vaan seisoo kirkon ovella. Hänet viedään pappilaan vieraiden nähtäväksi, ja hän pakottaa viejänsä hankkimaan anteeksiannon kuolleilta morsiamiltaan. Nämä antavat anteeksi vasta kolmannella pyynnöllä. Tarinaa on kerrottu erityisesti Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, Itä-Suomessa sitä ei ole tunnettu. Tässä, kuten useissa muissakin toisinnoissa, tarina on liitetty Vehmaan kirkkoon. Suomen lisäksi tarina on tunnettu ainakin Pohjoismaissa, Virossa ja Pohjois-Saksassa.